Laivahostelli Borea

Laivahostelli Borea – siis Kristina Regina

Käymme Turussa useita kertoja vuodessa sukuloinnin, tapahtumien tai muun asioinnin takia. Usein myös yövymme Turussa ja vuosien mittaan olemmekin tainneet testata vähintään kertaalleen kaikki Turun hotellit. Tällä kertaa päätimme kokeilla Laivahostelli Boreaa Aurajoen rannalla Forum Marinumin alueella.

Laivahostelli Borea

Emme ole hostelli-ihmisiä vaan tyypillisimmin yövymme neljän tähden hotelleissa, mutta Borean menneisyys Kristina Reginana uteloitti meitä riittävästi valitaksemme yhden yön kodiksemme hostellin. Osa laivan hyteistähän ovat kuin vaatimattomia hotellihuoneita, eli vaatimuksista oman huoneen, wc:n ja suihkun suhteen ei tarvitse tinkiä.

Forum Marinumin kupeessa

Saavuimme hostellille iltapäivällä ja asetuimme taloksi ennen iltaohjelmaamme. Hostellissa yöpyjät voivat käyttää Forum Marinumin paikoitusaluetta – vastaanotosta saa pysäköintiluvan, jolla voi ylittää paikoitusaikarajoituksen.
Paikoitusalueelta laivalle on lyhyt kävelymatka. Jos halaa ajaa auton ihan laivan eteen sen joutuu peruuttamaan takaisin, eli en suosittele, ellei matkatavaroita ole todella paljon.

Laivahostelli Borea

Laivahostelli Borea
Laivahostelli Borea – hytti 502 keväällä 2018. Samat verhot kuin 2008!

Olimme varanneet vähän isomman hytin, joka käytännössä osoittautui kahden pienen hytin yhdistelmäksi: pieni makuuhytti ja siihen liitettynä toinen pieni hytti, jonka kalustuksena oli sohvaryhmä. Sängyt olivat kumpikin omalla seinällään ja melko kapeita ja sanoisin, etteivät ainakaan liian pehmeitä. Hostellielämään tottumattomille meille oli uutta, että vaikka liinavaatteet sisältyivät hintaan, niin sänkyjen petaaminen ei.

Risteillessämme Kristina Reginalla kymmenisen vuotta sitten Edinburghista Skotlannin ympäri Bretagneen meillä oli saman kokoinen hytti, mutta ilman väliseinää, jolloin kahden sängyn välille jäi runsaasti tilaa!

Kristina Regina 2008
Kristina Regina – hytti 605 elokuussa 2008.
Ainakin kirjapinojen osalta matkustaminen on osaltamme muuttunut 10 vuodessa.

Laivan historiahan alkoi jo 1960, jolloin uusi laiva teki ensimmäisen Turku-Tukholma -risteilynsä tuolloin Bore-nimisenä. Silja Line luopui laivasta 1977 ja laiva lähti kiertämään maailmaa: Pietarsaareen, Skotlantiin, takaisin Suomeen Kaskisiin, muutama vuosi Algeriassa ja hetkeksi paluu Turku-Tukholma -reitille. Kristina Cruises osti laivat 1987 ja tässä vaiheessa nimikin vaihtui Kristina Reginaksi. 2010 Laiva palasi Aurajokeen, taas Boren väreissä ja Bore-nimisenä.

Roxterissa nauttimamme illallisen jälkeen palasimme laivalle. Forum Marinumin alue olikin jo hiljentynyt iltaan ja Aurajoen rannalla oli ihanan rauhallista!
Laivan kahvila, Cafe Navigare, oli vielä hetken auki (klo 20 asti), joten pääsimme vielä kurkkaamaan myös tähän taannoiselta risteilyltämme tuttuun kahvilaan.

Laivahostelli Borea
Laivahostelli Borea – Cafe Navigare

Kristina Reginan mennyt maailma

Vähän myöhemmin illalla hipsimme kannelle katsomaan auringonlaskua ja kiertelimme enemmänkin tavallaan tuttuja paikkoja. Hostellikäytössä olevat kannet on pidetty kunnossa myös ulkoterassien osalta, mutta ylemmillä kansilla näkyi miten nopeasti tällainen laiva vuosien mittaan rapistuu: ei taida tästä laivasta enää olla merelle lähtijäksi.

Laivahostelli Borea Laivahostelli BoreaLaivahostelli BoreaLaivahostelli BoreaLaivahostelli Borea

Sataman aamu

Kohtuullisesti nukutun yön jälkeen heräsin aamulla jo hetken ennen varmuuden vuoksi virittämääni herätystä. Rannan täydellinen hiljaisuus rikkoutui yhdessä hetkessä laivan ohi vyöryvien autojonojen ääneen. Aamun ensimmäisen satamaan saapuneen autokannen portit oli avattu ja autot purkautuivat Turun kaduille. Sanavalintaani ”kohtuullisesti nukutun yön” vaikutti niin hiukan askeettiset sängyt kuin hellepäivänä jälkeisenä yönä hytin hiukan korkea lämpötila, johon yritimme vaikuttaa ilmastointia säätämällä, mutta ei se ihan nappiin mennyt. Ikkunoiden avaaminen ei näissä vanhoissa laivan hyteissä ole vaihtoehto.

Hytin hintaan kuului aamupala, joka oli jopa mielestäni hiukan keskivertoa parempi, siis jopa verrattuina kolmen tähden hotelleihin. Eiliseltä jääneet Cafe Navigaren puolitetut munkit olivat ehkä vähän riman alitus, mutta toisaalta ne olikin sitten epäterveellisinä vaihtoehtoina helppo jättää tuollaisina syömättä.

Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea

Aamulla kävimme vielä hiukan kiertelemässä hostellin yleisissä tiloissa. Täällä olisi ollut mahdollista itsekin tehdä itselleen ruokaa, mutta sille meillä ei ollut tarvitta. Oleskelutiloissa (ja toistaiseksi vain siellä) toimii myös laivan wifi, jota suomalaisen liittymän omistajina emme kaivanneet ainakaan yläkannen hytissä asuessamme. Edullisimpiin pohjakerroksen hytteihin ei kuulemma puhelimen signaali oikein kanna, joten silloin oleskelutilan wifi laivan 3. kerroksessa on yksi vaihtoehto.

Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea

Aamulaivalta purkautuvien autojen äänen herätettyä meidät ajoissa ehdimme vielä ennen lähtöämme pienelle aamukävelyllä katsomaan Forum Marinumin alueen suurinta päivänkakkaraa ja ihastelemaan Suomen Joutsenta aamuauringossa. Mutta sitten olikin jo taas aika jatkaa päivän seuraaviin kohteisiin ja tapaamisiin.

Laivahostelli BoreaSuomen Joutsen

Torikahvilaan on matkaa

Menisinkö toiste? Ehkä en. Laiva ei kuitenkaan ole ihan kävelyetäisyydellä keskustasta, ainakaan jos keskustaan on asioita useampaan otteeseen ja seniorina kaipasin hiukan parempaa vuodetta. Mutta nostalgiatrippinä ainakin kaikille Kristina Reginalla aikoinaan risteilleille suosittelisin nyt laivahostellina toimivaa laivaa: kyllä siellä aina yhden yön viihtyy, jos aikoinaan merelläkin laivalla viihtyi viikon tai useammankin!

Ja jos menisin, niin ehkä silloinkin kesällä. Laivan sijainti Aurajoessa on erityisen edukseen kesäiltana/aamuna ja silloin hiukan retkimäiset olosuhteetkaan eivät niin haittaa.

Torikahvila Turku

Torikahvila Turku
Norjan munkit kuuluvat Turun käynteihimme – tällä kertaa Torikahvilassa

Brittein saarten ympäri kesällä 2008

Vaikkakin jo vuonna 2008 kirjoitin lyhyen blogijutun risteilystämme, sen aikaiseen niukkaan tapaan, niin kun siihen nyt tämän jutun myötä hiukan palasin, niin en malta olla liittämättä tähänkin muutamia kuvia kyseiseltä risteilyltä:

Kristina Regina 2008
Vilskettä elokuisessa Edinburghissa
Kristina Regina 2008
Loch Nessin hirviötä ei näkynyt
Kristina Regina 2008
Callanishin kivipaadet Ulkohebrideillä
Kristina Regina 2008
Turisteja Giant’s Causewaylla
Kristina Regina 2008
Vehreä Stephens Green Dublinissa
Kristina Regina 2008
Scilly-saaren upeat puutarhat
Kings Day feature

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Huhtikuun 27.  päivänä Amsterdamissa juhlitaan Kuninkaan syntymäpäivää.
Kaupunki ja etenkin sen kanavat ja puistot ovat yhtä oranssia kansanjuhlaa.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Me päädyimme mukaan Kuninkaan päivän juhlintaan ihan vahingossa.
Vuosia sitten minulla oli hollantilainen työkaveri, joka juhlisti silloista kuningattaren päivää joka vapunaatto pukeutumalla oranssiin paitaan. Vuoteen 2014 asti Hollannissa juhlittiin siis kuningattaren syntymäpäivää, tai tarkkaan ottaen kuningattaren äidin, Julianan syntymäpäivää 30.4.  Nykyisen kuninkaan Willem-Alexanderin noustua valtaan vuonna 2013, päätettiin ryhtyä juhlimaan kuninkaan syntymäpäivää ja tuolloin juhlapäiväkin muuttui huhtikuun 30. päivästä 27. päivään.

Vaikkakin hollantilainen työkaverini herätti minussa uteliaisuuden tähän ”oranssiin päivään”, niin olimme molemmat tuolloin sellaisissa taloushallinnon tehtävissä, että matka Amsterdamiin juuri kuun vaihteessa ei koskaan ollut mahdollinen, joten asia jäi.

Epäonnistunut välttely

Viime joulukuussa Amsterdamiin ja Brysseliin suunnittelemaamme kevätmatkaa varatessamme mielessäni oli myös Kuninkaan päivä, mutta nyt sillä ajatuksella, että emme kai me siihen ruuhkaan halua. Kevyt nettisurffailu kertoi kaaoksesta Amsterdamista: julkinen liikenne ei toimi ja että koko kaupunki on tosiaan yhtä ulkoilmatapahtumaa. Päätimme siis varata paluulennon 28. huhtikuuta! Olin tietoinen Kuningattaren päivän muuttumisesta Kuninkaan päiväksi, mutta tuo päivämäärän muuttuminen 30.4. -> 27.4. oli mennyt minulta ihan ohi. Vasta joskus helmikuussa taisin jostain lukea, että juhlat ovatkin jo 27.4. Olimme jo sitä ennen päättäneet palata Amsterdamiin viimeistään edellisenä iltana ja uuden tilanteen myötä päädyimme sitten ratkaisuun varata viimeiseksi yöksi hotelli Schipholista ja palata Brysselistä Schipholiin jo heti aamusta.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Jos nyt sitten kuitenkin kävisimme katsomassa minkälaiset ne juhlat Amsterdamissa ovat? Ilman matkatavaroita julkisen liikenteen puuttuminen keskustan alueelta ei haittaisi ja pääsisihän sieltä sitten taas takaisin Schipholin rauhaan, jos meno olisi meille liian meluisaa.

Tuttu bussi poikkeusreitillä

Lentokentällä selvisi, että jo aikaisemmin käyttämämme bussi 397 kulkee myös Kuninkaan päivänä Leidseplanille, tai ainakin lähelle sitä, joten sinne. Myös junalla keskustaan olisi Schipholista päässyt.

Leidseplanilta suuntasimme vähän samalla periaatteella kuin aina joskus uuden kaupungin rautatieasemalle saapuessamme sinne minne pääosa muistakin matkustajista näytti menevän ja päädyimme vähitellen Prinsengrachtin kanavan rannalle.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Juhlat kanavissa

Kuninkaan päivän juhlinnan keskipiste onkin kanavissa. Kanavissa on ruuhkiksi asti mitä erilaisempia vesikulkuneuvoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän täynnä oranssiin pukeutuneita juhlijoita. Amsterdamiin satunnaista turistia enemmän kotiutuneet pyrkivätkin pääsemään tavalla tai toisella mukaan johonkin veneeseen, kuten vaikka Studying the World -blogia kirjoittava Liisa. Ja eiköhän turisteillekin tarkoitettuja kanavaristeilyjä olisi tänäänkin jostain löytynyt, luultavasti melko hulppeaan hintaan. Mutta tyydyimme tarkkailemaan juhlahumua kävellen kanavia reunustavia katuja.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa Kuninkaan päivänä AmsterdamissaKuninkaan päivänä Amsterdamissa

Iloista menoa kanavissa seuratessamme jäin kyllä miettimään, että monikohan juhlijoista päätyy jossain vaiheessa uimaan kanavissa? Monen matalan laivan kannella oli yksi tai useampia tanssijoita ja veikkaan, että jos näihin veneisiin olisi ruuhkassa joku muu vene ihan vähänkin törmännyt, niin tasapainon pitäminen kannella olisi ollut vähintäänkin haastavaa.

Tosin näiden juhlien erona suomalaisiin kansanjuhliin, vaikka vappuun, oli, että vaikka kaikki olivat iloisia ja olut tai shamppanja virtasi, niin häiritsevästi päihtyneitä ihmisiä emme tainneet nähdä yhtään.

Joissakin laivoissa oli käytössä konfettitykkejä, joten välillä kanava peittyi, tietysti oranssiin, paperisilppuun. Myös suomalaisen vapun inhokkiani, sprayserpentiiniä, näytti jollain olevan käytössä.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa Kuninkaan päivänä Amsterdamissa Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Missä ne kirpputorit ovat?

Kaduilla oli tarjolla ruokaa ja juomaa niin oikeissa ravintoloissa kuin lukuisissa kojuissa, jotka oli pystytetty tätä päivää varten. Me jonotimme hetken pieniä pannukakkuja, pottertjesejä, joita emme aikaisemmin tällä matkalla Amsterdamissa vielä olleetkaan päässeet nauttimaan – ja hyviä olivat!

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa
Kuninkaan päivänä Amsterdamissa
Kuninkaan päivänä Amsterdamissa
Kuninkaan päivänä Amsterdamissa
Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa
Ruokaa ja juomaa oli tarjolla myös kanavassa – purjehdusvuosina ideoitiin joskus paluupurjehduksella Airistolla hampurilaisalusta, siis jotain tällaista 🙂

Piknikillä Vondelparkissa

Aikamme juhlia kanavien varrella seurattuamme lähdimme takaisin Leidseplanin suuntaan, mutta päätimme vielä käydä katsomassa menoa myös läheisessä Vondelparkissa. Puistossa oli vielä myöhään iltapäivälläkin runsaasti picnic-ryhmiä, mutta ehkä juhlat, juomat ja ruuat, olivat kuitenkin jo loppumaan päin.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Mekin palasimme Leidseplanille ja yritimme hetken ymmärtää, että mistähän bussi Schipholiin voisi lähteä, sillä jo tullessamme bussi ei ajanut ihan päätepysäkille vaan pysähtyi lähellä sitä olevan kadun varteen. Onneksi taas ihmisiä oli niin paljon liikkeellä, että oikea pysäkki kaupungista poispäinkin löytyi tuolla hyvällä periaatteella: yhdellä pysäkillä oli sen verran paljon ihmisiä, että sen täytyy olla jotenkin käytössä ja siis hyödyllinen  – ja sieltähän se 397 hetken päästä jo tuli ja pääsimme takaisin Schipholiin ja Tulip Inn -lentokenttähotelliimme.

Kuninkaan päivänä Amsterdamissa

Lisää tunnelmia videolla

Jos Vondelparkin jo hiipuvan tunnelman sijaan haluat vielä hetken nauttia ruudun ääressä juhlahumusta, niin tässä vielä päivän tunnelmia lyhyen videon verran:

Kansallispäiviä maailmalla

Tulipahan sitten kuitenkin koettua Kuninkaan päiväkin, vaikkakin vähän vahingossa. Tämä kansallispäivään vahingossa päätyminen taitaa olla vähän meidän juttumme. Norjaankin päädyimme kerran toukokuussa siten, että vasta Oslossa hotelliin kirjautuessamme ymmärsimme päätyneemme sinne 17. mai -viikonlopuksi. Nekin juhlat kyllä näkyivät kaikkialla katukuvassa – vähän toisenlaista menoa kuin Suomessa joulukuun alussa.

Minnekähän sitä seuraavaksi pitäisi vahingossa päätyä juhlimaan jonkun maan kansallispäivää? Yhdysvaltoihin heinäkuun neljäntenä? Ei ehkä ihan ensimmäiseksi, sillä harvemmin heinäkuulle mitään reissuja tapaamme suunnitella.

Vai olisiko Sinulla muita ehdotuksia kansallispäivistä, jotka kannattaisi kokea?

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet

Näin blogijuttumme syntyvät

Löyhänä jatkona jutulleni PING-tapahtumasta ajattelin avata yhden blogijutun takana olevia työvaiheita – olkoon tämä minun Millainen bloggaaja olen -juttuni.

Näin se menee, Meriharakassa:

  1. Valokuvien ottaminen, kuvien valinta ja niiden käsittely
  2. Tekstin kirjoittaminen
  3. Tekstin viilaaminen luettavaksi: Yoast SEO:n Readability vihreäksi siis!
  4. Kuvien (joskus videoidenkin) lisääminen tekstin lomaan
  5. Kuvien koon muokkaaminen sopiviksi ja kuvien vaihtoehtoiset tekstit kohdalleen
  6. Jutun otsikkokuvan asettaminen, joskus myös somejaon kuvan asettaminenBlogijutun kirjoittamisen vaiheet
  7. SEO kohdalleen ja viimeistään tässä vaiheessa sisäisten ja ulkoisten linkkien lisääminen: Yoast SEO:n SEO vihreäksi!
  8. Kategoriat ja jutun näkyvät avainsanat (tagit) kohdalleen
  9. Tarkistus esikatselussa ja Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä -juttujen valinta
  10. Jutun julkaisu (tai ajastus)
  11. Jutun jaot blogin Facebook-sivuilla ja muissa sopivissa Facebook-ryhmissä
  12. Jutun jako Twitterissä, joskus myös Instagramissa.

Jos olet blogimme lukija, etkä itse kirjoita blogia, niin älä huoli, jos et ymmärtänyt kaikkea. Osaathan kuitenkin lukea ja halutessasi kommentoidakin juttujamme!

Jos itsekin kirjoitat blogia – tai muuten olet aiheesta hiukan kiinnostunut, niin seuraavassa hiukan lisää joistakin näistä vaiheista.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet

Juttuideoita minulla tapaa matkailutilanteesta riippuen olla varastossa useita.
Matkoilla kirjoitan päivittäin päiväkirjaa, johon tallettuvat faktat ja vähän tunnelmiakin – kyseiset tekstit ovat sitten muistin tukena kun aloitan varsinaisen jutun kirjoittamisen. Juttuideoita on välillä, jos matkustamme kovin usein, jonossa liiankin monta. Joskus tuntuu, että nyt on ”pakko” kirjoittaa näistä aiheista, vaikka voisihan sitä kirjoittaa jostain muustakin (matkailuun kuitenkin liittyvästä), mutta haluan kirjoittaa kohdejutut mahdollisimman tuoreina, joten ”työ” ensin!

Valokuvat

Parhaimmillaan/pahimmillaan kuvaamme reissussa kahdella kameralla ja kahdella puhelimella. Pyrimme päivittäin siirtämään päivän ”kuvasaaliin” talteen myös tietokoneelle, mutta joskus, pitkän päivän päätteeksi saattaa vaikka puhelinten kuvat jäädä siirtämättä.

Iltaisin olemme usein myös sen verran uteliaita, että käymme kuvat nopeasti läpi ja usein ne mielestämme parhaat nousevat esille jo ensimmäisellä katselukerralla.

Parhaat kuvat yritämme myös jälkikäsitellä Lightroomissa jos ei nyt ihan päivittäin, niin kuitenkin useimpina päivinä – ja tässä kohtaa jaamme useimmiten ensimmäiset kuvat myös seuraajillemme Facebookin puolella.

Jälkikäsittelyn yhteydessä myös pienemmämme kuvat teknisesti sopivan kokoisiksi.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet

Teksti

Siitä huolimatta, että tavallaan aloitamme valokuvien läpikäynnillä, syntyvät blogijutut kyllä tekstin ehdoilla – eli kirjoitan sopivaksi kokonaisuudesta arvioimastani aiheesta jutun ajattelematta juurikaan sitä, että mitä kuvia meillä on.

Hyvällä tuurilla matkan aikana valmiiksi käsitellyt kuvat riittävätkin tekstin kuvitukseksi, mutta usein tarvitaan muutama sellainenkin kuva, joka ei ole heti noussut ”parhaiden kuvien” joukkoon tekstin takia ja silloin täytyy selata tarkemmin kaikkia kuvia ja usein sieltä löytyykin kuitenkin jotenkin kelvollinen kuva johonkin yksityiskohtaan liittyen.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet
Kuvan käsittelyä Lightroomilla

Yoast SEO

Blogimme on toteutettu WordPress -julkaisualustalla ja käytämme siinä SEO:on, eli Search Engine Optimizationiin työkalua nimeltä Yoast. Hakukoneoptimoinnin tarkoituksena on auttaa hakukoneita löytämään juuri meidän juttumme silloin kun joku etsii Googlesta tietoa juuri tästä maasta/saaresta/kaupungista/nähtävyydesta – tai yleensä siitä aiheesta, josta kulloinkin kirjoitamme.

Blogiamme säännöllisesti suoraan tai Facebookin välityksellä seuraavat lukijamme toki löytävät ne muutenkin, mutta hakukoneen kautta myös ne lukijat, jotka eivät ehkä ole meistä koskaan kuulleetkaan löytävät ne.
Blogijutun kirjoittamisen vaiheet

Hakukone, mutta myös tietysti lukijamme, haluavat, että teksti on luettavaa, siksi tuo Readability -tarkistus, eli ei liian pitkiä kappaleita ilman väliotsikoita, ei liian pitkiä lauseita.

SEO-tarkistuksessa taas määrittelemällä, että mihin kysymykseen juttumme vastaa, eli millä hakusanalla sen olisi hyvä nousta hakutuloksiin. Jutun arvoa lisäävät myös siihen liitetyt linkit, niin oman blogin sisällä kuin linkit muihin lähteisiin, joten niitäkin on hyvä juttuun aina lisätä.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet
Tässä kuvakaappauksessa työ on vielä kesken 🙂

Kategoriat ja avainsanat

Jutun otsikon alla on pienellä tekstillä kansio-symbolin jälkeen jutulle määritellyt kategoriat ja ”osoitelapun” jälkeen sille määritellyt avainsanat.

Kummankin idea on mahdollistaa, että lukija voi halutessaan löytää muut jutut samasta aiheesta.

Blogissamme kategoriat on toteutettu myös valikoina, eli sivun ylälaidasta muutaman pääotsikon alta voi halutessaan lukea kaikki saman kategorian jutut.

Vähän samaan sarjaan liittyvät myös nuo jutun lopussa ehdolla olevat muut mahdollisesti lukijaa kiinnostavat jutut.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet

Miltä juttu näyttää muualla

Valmis juttumme päätyy jakoon blogin ohella myös Facebookissa, Bloglovin’issa ja Blogit.fi -sivulla. Siihen, miltä juttu näyttää näissä muissa palveluissa voi vaikuttaa vielä jutun kirjoittamisen jälkeen Yoastin SEO:n Some-jaon toiminnoilla, joilla voi määritellä vielä niin halutessaan eri sanamuodon otsikkoon ja jutun alusta näkyvään muutamaan lauseeseen. Lisäksi voi valita jutun yhteydessä jaettavaksi jonkun muun kuvan kuin blogiin jutun otsikkokuvaksi valitun kuvan.

Kuullostaa ehkä monimutkaiselta, mutta joskus Facebook tekee automaattisesti niin huonoja kuvavalintoja, että mieluummin näen sen vaivan, että teen valinnan itse.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet
Meriharakka Blogit.fi -palvelussa
Blogijutun kirjoittamisen vaiheet
Meriharakan jutut Bloglovin’issa

Julkaiseminen

PING-jutussani kerroin miten Ebba Kleberg von Sydow miettii todella tarkkaan milloin hän julkaisee jotain ja seuraa vielä julkaisun onnistumista ensi minuuteilla.

Ihan näin asialle omistautunut en harrastelijana ole, mutta toki tapaan ajatella, että juttu olisi ehkä parasta julkaista ei liian aikaisin aamulla eikä kovin myöhään illalla. Iso osa meidänkin yleisöstämme lukee juttujamme useimmiten iltapäivällä tai illalla.

Facebookin osalta tapaamme julkaista paitsi omilla sivuilamme myös Reissupostaukset -ryhmässä ja jutusta riippuen muutamissa muissakin ryhmissä.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet
Reissupostaukset -ryhmä

Ja tilanteesta riippuen kaikkialla kerralla tai vähitellen. Parempi olisi kai julkaista vähitellen, mutta joskus ei vaan ole aikaa miettiä asiaa lähipäivinä useampaan otteeseen, joten teen kaikki julkaisut kerralla, oli se sitten optimaalista tai ei.

Kommentit ja niihin vastaaminen

Jutun julkaisemisen jälkeenkin se elää vielä hetken: joku saattaa kommentoida juttua joko blogiin tai Facebook -sivuillamme tai jossain Facebookin ryhmässä.

Saan tiedon kommenteista mailitse tai Facebookin ilmoituksina ja jos tilanne vaan sallii, niin pyrin vastaamaan kommentteihin pikimmiten. Joskus tuo pikimmiten voi tosin olla parikin päivää – vaikka näin ei tietenkään saisi olla.

Blogijutun kirjoittamisen vaiheet
Kommentteja Berliinin Adloniin liittyen  Meriharakan Facebook-sivulla

Mutta kun tämä on vaan harrastus …

Jos itsekin kirjoitat blogia niin näinkö se Sinullakin menee?

Jutun otsikkokuva Pixabaysta, jonka kuvia saa käyttää vapaasti blogijutuissa.
Ei minulla noin hienoa tietokonetta ole!