Naantali Kultarannan suunnasta

Kultarannasta kylpylään

Osana Naantalin vierailuamme pääsimme myös tutustumaan Kultarannan puutarhaan jo viikkoja ennen presidenttiparin saapumista.

Keväinen Kultaranta oli vehreä, mutta kukat loistivat vielä poissaolollaan. Toisin kun useimmissa rivi- tai omakotitalojen puutarhoissa täällä ei ole krookuksia tai narsisseja kevättä värittämässä, sillä täällä ei asu ketään, joka niitä keväällä ihastelisi.

Kuvissa alla Munkkimäki, jossa osa presidentin henkilökunnasta asuu Kultarannassa ja Alfred Kordelinin patsas.

Munkkimäki Kultaranta Alfred Kordelin Kultaranta

Kultaranta herää eloon vasta kesäkuun alussa, mutta silloin se myös usein osittain sulkeutuu yleisöltä siellä järjestettävien tapaamisten takia.

Vihreyden ja muotopuutarhan selkeyden lisäksi näimme kuitenkin tälläkin kertaa Kordelinin patsaan, Kultaranta 8 -aluksen saapumisen ja isoilla nurmikentillä ahertavat kaksi robottiruohonleikkuria, joista toinen tosin oli onnettomasti pudonnut pieneen kuoppaan ja jäänyt sinne :-)
Alfred Kordelinhan rakennutti Kultarannan, mutta sai viettää siellä vain yhden kesän, ennen kuin hänet ammuttiin Mommilan kahakassa 1917.

KultarantaKultaranta

Näimme myös graniittisen huvimajan, jossa oppaamme mukaan on järjestetty kaksi vihkitilaisuutta: Koiviston tyttären ja Ahtisaaren pojan. Kummankin nämä liitot päättyivät kuitenkin eroon, eli vihkiminen tuolla ei ennusta menestystä avioliitossa.

Kultaranta 8 alus
Kultaranta 8 -alus saapumassa Kultarantaan

Doorilainen pylväikkö puutarhan keskellä oli remontissa, mutta onneksi meillä, kokeneilla Kultarannan kävijöillä, oli siitä kuva edelliseltä käynniltämme, 1980-luvulta :-)

Kultaranta 1982

Näistä maisemista sopikin siirtyä illaksi ja yöksi Naantalin kylpylään, jonka historia ulottuu vieläkin pitemmälle kuin Kultarannan – alkoihan kylpylätoiminta Naantalissa jo vuonna 1863.

Naantalin kylpylä on vuosien mittaan ollut epäsäännöllisen säännöllisesti osa myös meidän historiaamme. Kauan sitten vietimme kylpylässä viikon paastoten (!), useampanakin pääsiäisenä asuimme siellä vähintään yhden yön ja ”heitimme talviturkin” uimalla kierroksen kylpylän ulkoaltaassa, joskus vielä ihan lumisessa maisemassa. Sunborn-aluksen (2002 – 2015) ollessa osa kokonaisuutta yövyimme kyseisessä laivassakin kerran, ihan vaan uteliaisuudesta sitä kohtaan.
(Laiva jatkoi kuulemma matkaansa Lontooseen, jossa se toimii Sunborn London -nimisenä hotellina. Myös Gibraltarilla on samantyyppinen hyvätasoinen laivahotelli.)

Naantali Spa Naantali Spa

Naantalin kylpylähän on paljon Naantalia isompi – tänne tulevat ”kaikki” ympäri maailmaa, aina Japania myöten.

1980-luvulla kylpylässä majoittuessamme kuntoutusvieraiden osa oli vielä näkyvästi suuri, mutta nyt kylpylässä käydään niin koko perheen, puolison tai kaveriporukan kanssa – tai kokous- tai kongressimatkalla.

Naantalin kylpyläTällä kertaa aikataulumme ei antanut myötä kaikkiin kylpylän palveluihin tutustumiseen, mutta allasalueen, kaikki sen altaat, toki testasimme!

Ja tietysti nautimme hyvän aamiaisen. Tarjonta ei jättänyt toivomisen varaa, mutta lauantai-aamu oli melko ruuhkainen: olisi pitänyt uskoa suositusta, että aikaisin aamiaiselle, jos haluaa nauttia merinäköalasta rauhassa.

Auringonlasku Naantalin kylpylä

Mutta olipahan edellisen illan auringonlasku ainakin mahtava ja rauhallinen!

(Opastetun retken Kultarantaan tarjosi meille Naantalin matkailu ja kylpylävierailun Naantalin kylpylä.)

 

 

 

 

Jyväskylä logo feature

Astetta vakavampi harrastus

Keskelle viime viikonlopun Naantalin reissuamme sähköpostiini tupsahti onnittelut:
Kirjoittamisen perusopintojen opiskelijavainnan tulokset ovat valmiina. Onneksi olkoon, sinut on valittu opintoihin mukaan!

Viimeisen parin vuoden mittaan olen osallistunut muutamalle työväenopiston lehtikirjoittamisen kurssille, yhdelle loistavalle ja toiselle … keskinkertaiselle. Kurssit ohjasivat kirjoittamaan erilaisista aiheista ja kokeilemaan erilaisia juttutyyppejä ja pitemmän kurssin lopputyönä kirjoittamani jutun sapattivapaastani onnistuin jopa myymään Oma aika -lehdelle.

Ajatus jatkaa ja syventää kirjoitusharrastustani jäi itämään ja tänä keväänä sain lopulta, taisi olla noin hakuajan viimeisenä päivänä, väsättyä hakemuksen Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopintoihin.

Hyväksymiskirjeen myötä sain myös palautteen hakutehtävästäni: tekstin sujuvuudesta, johdonmukaisuudesta ja yksilöllisyydestä saamani melkein täydet (1,75 / 2) lämmittivät erityisesti! Lisäpisteitä aiemmista opinnoista, kirjoittajakokemuksesta ja kirjoittamisen ohjauskokemuksesta herui blogista ja muutamasta työväenopiston kurssista vaan niukalti (0,25 / 3), mutta hei, kokonaispistemäärä riitti kuitenkin mukaan pääsyyn! Hakijoita Kirjoittamisen perusopintoihin tänä keväänä oli 81, joista opiskelemaan valittiin 58.

Picabay Typewriter

Opinnot voi suorittaa halutessaan kokonaan etäopiskeluna tai lähi- ja etäopintojen yhdistelmänä, lähiopintojen tapahtuessa joko Helsingissä tai Jyväskylässä, ja Helsinkiinhän nyt ainakin pääsen helposti.

Kokonaisuus käsittää 30 opintopistettä, joka kuulemma nykyisin vastaa 26,67 tunnin työpanosta per piste ja kun opinto-oikeus on voimassa kolme lukukautta, niin 10 opintopistettä per lukukausi tarkoittanee kymmeniä työpäiviä per lukukausi.
Ja tästä, Kirjoittajan yhteisöt -kurssista, se alkaa, elokuussa.

Avokälyni aloitti muuten äskettäin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, normaalin päivätyön ohessa, eikä siinäkään helpolla taida päästä, joten ehkä minäkin tuosta kokonaisuudesta selviän. Ja jos en selviä, niin ei sekään varsinaisesti katastrofi ole, harrastuksestahan tässä on edelleen kyse!

Naantali feature

Naantali – nyt!

Toukokuisena perjantaina Naantali näytti meille monella tavalla parastaan.
Keväinen vehreys oli parhaimmillaan, ravintolat ja kahvilat jo auki, mutta kaupunki oli vielä väljä ja rauhallinen. Kaupunki oli meille entuudestaan tuttu jo monen vuosikymmenen ja monen vierailun ajalta, mutta tällä kertaa vietimme siellä päivän Naantalin matkailun aarteen, Johannan, seurassa.

Tunnistimme toki monta meille tuttua paikkaa, palasimme hetkittäin muistoissa niin veneilyvuosiin kuin Muumimaailmaan kummilasten kanssa tehtyihin reissuihin, mutta näimme myös uusia puolia kaupungista. Ja toki kaupunkikin oli taas vuosien mittaan hiukan uudistunut, hiukan muuttunut, mutta säilyttänyt pienen rannikkokaupungin viehätyksensä.

Muumimaailmasta: sen portit aukeavat 11. kesäkuuta, eli jos olet suuntaamassa Naantaliin muumien luokse, niin odota vielä hetki. Jos sen sijaan seurueeseesi ei kuulu muumifaneja, niin mene sinne nyt ja koe kesään vähitellen heräävä kaupunki ennen kesän ruuhkia.

Kaivohuone Naantali

Saavuimme Espoosta Naantaliin sopivasti lounaalle, jonka nautimme perinteikkäässä Merisalissa. Lounas ei ole ihan halvimmasta päästä (15,50), mutta etenkin kalan ystäville alkupalapöytä tarjoaa hinnalle vastinetta ja perinteinen miljöö on toki kokemisen arvoinen.

Merisali Naantali

Merisalista olikin helppo jatkaa kirkonmäelle ja kerrata Suomen ainoan birgittalaisluostarin tarinaa. Oppaamme muisti myös mainita Naantalin olevan Suomen aurinkoisin kaupunki, ainakin silloin kun vaasalaisia ei satu olemaan paikalla!

Rannan kaduilla muistelimme myös, että tämä on yksi niitä harvoja satamia, jossa kaupunki tarjoaa iltavesperin muistutuksena myös veneilijöille lähestyvästä lipunlaskusta, mutta ei kuulemma ihan näin: iltavesper on jo kello 20, kun taas lipunlasku veneissähän on kello 21. No, onpahan muistutettu ajoissa!

Naantali

Ohitamme vielä keltaisen Luukan talon ja nousemme rannalta  vanhan kaupungin sydämeen. Rakkaudenpolulle ei nyt jäänyt aikaa, olimmehan täällä blogimme tiimoilta töissä, mutta ensi kerralla sitten! Täällä, vain muutama sata metriä rantakadulta, löysimme meille, kymmeniä kertoja Naantalin kierrelleille, ihan uuden näkymän kaupunkiin: täällä ei ole ravintoloita, ei kahviloita eikä veneitä, vaan todellista pikkukaupungin idylliä! Johannalla oli mahdollisuus esitellä meille muutamia vanhoja taloja myös sisältä, sillä Naantalin matkailu vuokraa osaa taloista turisteille hotellihuoneiden tapaan ja mekin ihastuimme erityisesti Pikku-Lintulan taloon siinä määrin, että tätä kirjoitettaessa olemme jo varanneet sen itsellemme yhdeksi elokuiseksi viikonlopuksi!

Naantali Lintula
Naantali Lintula Naantali Lintula

Näiden tapettien ympäröimänä ja näiden nallekarhujen alla minä vaan HALUAN viettää edes yhden yön!

Mutta tältä erää kävelykierroksemme Naantalin kaduilla ja torilla jatkuu – kuten alkukesän vehreyskin.

NaantaliTori Naantali

Iltapäivän vietämme Kultarannassa – mutta se onkin jo oman juttunsa arvoinen.

Bloggari työssäänAlkuillasta asetumme taloksi Naantalin kylpylään ja palaamme hetken kuluttua vanhaan kaupunkiin ja siellä huomaamaamme uuteen kiinnostavan tuntuiseen Hasta la Pasta -ravintolaan (Alikatu 9). Pasta houkuttelee, samoin uusi ravintolakokemus. Illallinen pienessä ravintolassa osoittautuu juuri niin mutkattomaksi ja maukkaaksi kuin toivoimme. Ruoka tilattiin tiskiltä heti sisään tullessa, mutta se tarjoiltiin pöytiin. Myös jälkiruoka piti hakea tiskiltä ja maksaa erikseen – hiukan hankalaa, mutta ymmärrettävää.
Ruokaa odotellessamme ehdimme täälläkin tekemään hiukan töitä, eli bloggaaja työssään, ole hyvä!

Hasta la Pasta Naantali

Hasta la Pasta Naantali
Hasta la Pasta: pasta pesto, broileri-aurajuustolasagne ja salted caramel -leivos

Illallinen vaati vielä kävelykierroksen rannalla ennen paluuta kylpylään, jossa yövyimme. Pienessä kaupungissa kaikki onkin kävelyetäisyydellä.

Naantali
Naantali
Naantali

(Naantalin matkailu tarjosi meille lounaan Merisalissa, opastetun kävelykierroksen ja retken Kultarantaan.)

Meriharakantie, Velkua

Meriharakat kohtaavat

Osoite meriharakka.net vie Sinut matkablogiimme ja maailmalle, mutta osoite meriharakka.fi viekin Sinut velkualle Naantaliin.

Meriharakka Velkua

Teersalon rannan kallioilla sijaitsee Meriharakka, huone upealla merinäköalalla. Olimme tienneet kaimamme olemassaolosta jo useamman vuoden, mutta vasta nyt, kauniina toukokuisena viikonloppuna, tutustuimme tähän soppeen saaristossa.

Meriharakan pesä asettuu kauniisti pylväiden päälle rakennetussa talossa omaan siipeensä. Isot ikkunat aukeavat suomalaiseen mäntymetsään ja merelle. Kesäillan viimeisiä myöhäisiä auringonsäteitä voi ihailla omasta sängystä ja aamiaispöydässä kokee olevansa jo kesäpäivästä hiukan myöhässä kun aikaisin aamulla merelle lähteneet purjeveneet lipuvat ohi. Alhaalla rannalla on Teersalon uimaranta ja sen takana niin suomalainen koivikko kuin vain koivikko olla voi.

Teersalo Velkua

Huoneessa on kaikki tarvittava, myös minikeittiö ja oma wc. Kylpyhuone on talonväen kanssa yhteinen, mutta kulku sinne tapahtuu ulkokautta: vähän kuin suihku vierasvenesatamassa, yhteinen, mutta Sinun silloin kun sinne menet. Talo on arkkitehti Elina Nissisen käsialaa ja valmistunut vuonna 2008. Tilat ovat siis uusia ja valoisia ja tekstiilit vaaleita ja raikkaita, kuten Suomen suvi.

Meriharakka VelkuaMeriharakka Velkua

Emme ole, enää, kesämökki-ihmisiä, mutta jos olisimme, niin voisin hyvinkin kuvitella, että se olisi tällainen: sisällä, mutta ulkona, kaikki tarpeellinen, muttei mitään liikaa. Mietimmekin, tosissamme, yhden yön kokemuksella, että mitä jos palaisimme tänne jossain vaiheessa, vähän pitemmäksi aikaa, jopa viikoksi. (Tänä kesänä se ei taida kuitenkaan enää onnistua, viikoksi, muut ovat ehtineet jo ennen meitä, mutta ehkä ensi kesänä. Muutaman päivän vapaan jakson saatat vielä löytää tällekin kesälle.)

Velkua Kivimon reittiMeriharakka sijaitsee, tietysti, Meriharakantiellä, Teersalossa, Velkualla, joka nyttemmin kuuluu sekin Naantaliin. Tie Naantalista Merimaskun kautta päättyy Teersalon laiturille, josta voi halutessaan jatkaa matkaa lossilla Palvaan ja Velkuanmaalle tai yhteysaluksella Teersalosta Hakkeenpäähän. Paikka onkin Saariston rengastien kulkijoiden, etenkin pyöräilijöiden suosiossa. Keväisin ja syksyisin myös kalastajat ovat löytäneet sen ja onpa sinne joku lintubongarikin eksynyt meriharakkaa etsimään.

Teersalo Velkua Teersalo Velkua

Meriharakasta Teersalon laiturille on oikopolkua pitkin vain muutama sata metriä ja Vanha Salakuljettaja tarjoaa ruoka-ja juomapuolella vaihtoehdon omatoimiselle kokkaamiselle. Vielä tasokkaampaa ruokaa tarjoaa Velkuanmaalla Vaihelan Saaristohotelli, jonne matka kahden lossin kautta on elämys sekin. (Losseja ei kannata pelästyä, ensimmäinen lähtee Teersalon rannasta puolen tunnin välein ja seuraava sopivasti juuri kun autot ovat ehtineet ajaa lyhyen matkan Palvan läpi.)

Palvan lossi Velkuanmaan lossiVaihelan saaristohotelli

Vaihelan merirosvoruukku
Merirosvon ruukku Vaihelan saaristohotellissa

Aamiaistarvikkeet voi hankkia joko matkalla Livonsaaren kyläkaupasta tai (kesäaikaan) Teersalon rannassa olevasta pienestä kaupasta. Perusjutut kuten kahvi, tee, sokeri ja paperit löytyvät talon puolesta.

Livonsaaren kyläkauppa

Lopuksi vielä pari sanaa arvoista, sillä sattumalta Meriharakan, tämän saariston helmen, ja matkablogimme arvoista löytyy paljon samaa: ekologisuus, ihmiset, luomu ja reilu kauppa.

Maailma ja sen ihmiset ovat läsnä täälläkin: satunnaisille matkailijoille vuokrattavan huoneen lisäksi Meriharakan kokonaisuuteen kuuluu piharakennus, jossa on vuodesta 2009 alkaen asunut  kesäisin turvapaikanhakijoita kotimajoituksessa. Nytkin näillä kallioilla asui lisäksemme kaksi irakilaista, jotka päätöksiä odotellessaan tekevät vapaaehtoistöitä paikallisille ihmisille ja yhdistyksille. Pienellä paikkakunnalla he ovat päässeet hyvin osaksi paikallista elämää ja harrastuksia ja suomen kielen taitokin kehittyy siinä samalla.

Meriharakka Velkua Auringonlasku Velkualla

(Meriharakka tarjosi Meriharakka-blogille hienon kesäisen vuorokauden Meriharakantiellä. Yöpyminen olisi muuten (kesällä 2016) maksanut 90 euroa, 80 euroa, jos olisimme tulleet pyörillä!)