Saudi Arabia

Saudi-Arabiaan?

Maailma muuttuu. Saudi-Arabiakin ottaa vastaan turisteja, myös naisia, myös yksinäisiä naisia, ihan vaan turisteina!

Huomasimme muutama ilta sitten Twitterissä jutun, jossa kerrottiin Mountain Travel Sobekin järjestämästä Saudi Arabia Explorer -matkasta.

Pienellä etsimisellä löytyi tämä Mountain Travel Sobek -matkanjärjestäjä, mutta ei suoraan tätä matkaa. Lisätietoja kysymällä sähköpostiini saapui kuitenkin nopeasti vastaus ja matkaesite.

”We would be thrilled to have you join us in this rare opportunity to explore Saudi Arabia.”

Saudi Arabia

Matka toteutetaan 1-9 joulukuuta tänä vuonna ja hintaan 11 695 USD + 270 USD viisumista pääsee mukaan. Tätä kirjoitettaessa paikkoja oli jäljellä vielä 5 ja uskoivat että matka myydään loppuun. Hinta ei sisällä lentoja Riadiin/Riadista. Päätös pitäisi tehdä 15. syyskuuta mennessä.

10 650 euroa + liittymälennot on paljon. Samaa hintaluokkaa kuin muutaman vuoden takainen 5 viikon mittainen maailmanympärimatkamme ja lähes samaa tasoa kuin matkat Antarktikselle. Mutta silti, jos ajankohta olisi minulle mahdollinen, niin voisin oikeasti, vakavasti, harkita lähteväni mukaan. Kokemuksen ainutlaatuisuuden takia. Voihan olla, että tämä indikoi Saudi-Arabian avautumista yleisemminkin turismille, mutta ainakin vielä tällä hetkellä uskoisin näkeväni täällä paljon sellaista, mitä en ole vielä missään nähnyt tai kokenut.

Kysyin vielä ensimmäisen viestin jälkeen erikseen, että voivatko matkalle osallistua myös muut kuin Yhdysvaltojen kansalaiset ja voiko matkalle osallistua naisena. Ja kuulemma ainoa rajoite on, että Israelin leimaa ei saa olla passissa.

Matkan esitettä ei tosiaan ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa ollut toimiston sivulla, mutta sain sen pdf-muodossa.

Maaliskuussa toteutetusta vastaavasta matkasta voi lukea myös Richard Bangsin artikkelin Huffington Postin sivuilla.

Saudi Arabia

Naisnäkökulmasta sain vielä maininnan pukeutumiskoodista: matka vietetään abayassa ja huivi päässä. Ei kannattane kokeilla rajoja tältä osin turistinakaan.

Tälle matkalle emme siis ole, vielä, lähdössä, mutta jos tämä on jo toinen toteutus tälle matkalle, niin ehkä tulee vielä kolmaskin … ja ehkä …

 

Finnair Gold

Testissä Finnair Gold

Seuraavan vuoden mittaan testaammekin sitten Finnair Gold –kortin hyötyjä!
Olen suhtautunut näihin lentoyhtiöiden kanta-asiakasohjelmiin hiukan skeptisesti emmekä olekaan oikeasti edes yrittäneet keskittää lentojamme jollekin yhtiölle.
Eikä se aina olisi ollut oikein mahdollistakaan,  matkakohteemme kun ovat välillä olleet vähän eksoottisemmasta päästä.
Finnairin kanta-asiakaskortit meillä kuitenkin on ollut jo vuosikausia (kuten myös SASin) ja sen verran niille kertyy pisteitä, että joskus niillä voi maksaa yhden kaukolennon upgraden tai käyttää pisteet johonkin Euroopan lomaan. Tasopisteitä tai tarvittavaa määrää tasolentoja ei ole koskaan riittävästi kertynyt.
Osana Finnairin kanta-asiakasohjelmien keväistä uudistusta ylimmän tason, Finnair Platinum -tason, jäsenet saivat mahdollisuuden lahjoittaa Gold-tason jäsenyyden valitsemalleen henkilölle vuodeksi ja iloksemme eräs Maailmanmatkaajat -ystäväni lahjoitti sen minulle!
Finnair Gold
Syksyn matkoista olimme pääosan jo ennen tuota Gold-korttilaiseksi siirtymistämme varanneet, mutta pitihän sitä nyt hetimmiten hiukan testata ja varasimme pistelennot lokakuiselle piipahdukselle Varsovaan. Muiden bongausten ohessa ajatus siitä, että olisimme käyneet ainakin pääosassa Euroopan pääkaupunkejakin tuntui joskus hauskalta ja Varsova oli näistä yksi suurimpia, jossa emme ole vielä käyneet.
Pisteiden käyttäminen Euroopan sisäisiin lentoihin ei välttämättä ole hyvä idea, mutta tällä kertaa sopivimmaksi viikonlopuksi valikoitui koulujen syyslomaviikonloppu ja suorat lennot olivat jo hiukan hintavampia kuin joskus toiste.
Pistevarauksenkaan tekeminen ei enää onnistunut suoraan Finnair Plus –jäsensivujen kautta – paikkoja ei vaan ollut millään kokeilemallani vaihtoehdolla pe-su tai la-ma.
Sitten muistin, että Gold-jäsenillehän on oma sähköpostiosoitteensa ja laitoin sinne viestin, jossa kerroin mitä haluaisimme ja kysyin, että löytyisikö paikkoja pisteillä ehkä kuitenkin? Ja loistavastihan tuo Gold-taso –toimi! Paluupostissa tuli viesti, että josko valitsen parista esittämästäni mahdollisesta vaihtoehdosta meille mieluisimman, niin varaavat meille lennot sen mukaisesti. Piste Gold-jäsenyydelle!
Muita Gold-etuja, joita emme vielä ole testanneet ovat:
  • Pääsy loungeihin, myös seuralaiselle, kunhan lento vähän loungesta riippuen on Finnairin tai oneworld –allianssin. Äskettäin toteuttujen muutosten myötähän pääsy loungeihin tuli maksulliseksi myös Finnair Silver –tason kortin omaaville, mutta tällä kortilla niihin siis edelleen pääsee veloituksetta. Loungepalveluja Helsingin päässä emme itse asiassa ole oikein kaivanneetkaan, sillä tapaamme tulla kentälle sen verran sopivasti lennon lähtöön nähden, ettei loungen etsiminen ole enää tuntunut kannattavalta Diners-kortin loungehinnoilla ainakaan. Pitemmillä pysähdyksillä viime vuosina etenkin Istanbulin ruuhkaisella kentällä olemme Dinersilla ostaneet loungeen pääsyn molemmille.
  • Matkatavarat: Gold-jäsenyyden myötä saisin ylimääräisen laukun matkaan, mutta kun usein matkustamme jopa ilman laukkua saattaa tämä etu jäädä testaamatta.
  • Business-luokan check-in ja Priority Lane –turvatarkastuksessa tullevat testiin tuon Varsovan matkan yhteydessä, silloinhan  ainakin meillä on tuo oneworld-lippu.
  • Istuinpaikka ja sen  vahvistus veloituksetta: Varsovan lennoille meidät on sijoitettu sitä erikseen pyytämättä riville 2.
  • Internet –yhteys A350 XWB –koneissa maksutta: Eipähän ole vielä ehditty selvittämään mihin tällaisella voisi lentää ja epäilen kyllä vahvasti, että vaan konetyypin takia minnekään lentäisimme!
  • Matkustusluokan korotus: Tarjolla olisi 4 Euroopan tai yhden kaukolennon matkustusluokan korotus. Korotukset voi myös halutessaan vaihtaa jonkun Euroopan kohteen pistelentoon kahdelle yhden lennon pisteillä. Emme käyttäneet tätä vielä Varsovan matkaan, mutta katsotaan nyt, miten vuosi tästä etenee.
  •  Tasopisteiden kertymiseen 15% lisä: Kuullostaa tässä vaiheessa ainakin vielä melko abstraktilta edulta, mutta katsotaan nyt minkälaiseksi matkailuvuotemme 2017 muodostuu.
Vuoden mittaan selvinnee myös käytännössä miten tämä meillä kokoonpanossa yksi Gold-kortti, kaksi perheenjäsentä, toimii käytännössä. Loungeihin pääsemme ilmeisesti molemmat, ja voisin kuvitella, että jos lentomme ovat samalla varausnumerolla, niin Business-luokan check-in ja ehkä Priority Lane –turvatarkastuksessakin voivat toimia molemmille. Myös tuo istumapaikka tuntui järjestyvän molemmille, kun jäsenpalvelu noita Varsovan lentoja meille varaili.
Varsova Metallia matkassa
Varsova (kuva Metallia Matkassa -blogin Varsova-jutusta)

Ensi vuodelle emme vielä ole varanneet yhtään matkaa – ja taidamme jättää niiden suunnittelunkin vähän myöhäisemmäksi:  jos nyt ensin kävisimme Kanadassa, Varsovassa ja Intian valtameren -risteilyllä ja palataan ensi vuoteen sitten sen jälkeen.
Mutta saattaahan olla, että oneworld-vaihtoehtoja tulee katsottua aikaisempaa tarkemmin :-)

Oletko Sinä mahdollisesti Finnairin Silver- tai Gold –jäsen ja mitä mieltä olet ollut jäseneduista? Onko tarjota tietoja/vinkkejä niiden käyttöön? Tai vinkkejä tasopisteiden tai –lentojen keräämiseen, jos vaikka päättäisin vuoden mittaan yrittää säilyttää osan näistä nyt saamistani eduista?

 

Majakat feature

Majakat Lofooteilla

Halusin säästää Lofooteilla tekemämme retket majakoille omaksi jutuksi.
Majakathan ovat kiinnostaneet erityisesti Lassea jo kauan – ei niin, että matkamme rakentuisivat ihan majakoiden ympärille, mutta kyllä hän ennen matkojamme tarkistaa, että onko alueella majakoita ja lyhyempiä poikkeamia ”perusreitiltä” teemme usein niiden takia.

Voisi myös sanoa, että siinä missä jotkut meistä matkabloggaajistakin kertovat olevansa erityisen kiinnostuneita vaikka Italiasta tai Yhdysvalloista, niin me voisimme määritellä olevamme erityisen kiinnostuneita ei-trooppisista saarista ja rannikoista.
Ehkä voisi myös sanoa, että matkustamme mielellämme alueilla, joissa meriharakat pesivät!

Hyviä ”majakkakohteita” Lofoottien lisäksi ovat olleet esimerkiksi Nantucketin saari Yhdysvalloissa ja Jejun saari Etelä-Koreassa.

Lofooteilla kävimme katsomassa seuraavat majakat:

Kabelvåg

Kabelvåg

Kabelvågin majakalle saimme pujotella pienen kylän kiemurtelevien teiden läpi, mutta löytyihän se sieltä, hiukan sumuisena päivänäkin, kylän satamasta, aallonmurtajan päästä.

Henningsvaer

Henningsvaer

Henningsvaerissa majakoita oli kaksin kappalein. Vanhempi vuodelta 1856, joka on korvattu uudella vuonna 1935. Tuo majakanvartijan rakennuksesta erillinen majakka on se uudempi.

Henningsvaerissa on kaksi näköalapaikkaa merelle, joista kummaltakin näkee nämä majakatkin hyvin. Toinen näköalapaikka on samalla niemellä kuin majakka, toinen lahden toisella puolella – me kävimme tietysti molemmilla!

Svolvaer

Svolvaer

Svolvaerin majakka tunnetaan useammalla nimellä, joko Vestre Vabeinan tai Fiskerkona. Majakka on pitkän aallonmurtajan päässä (eikä sen päässäkään vielä ole ihan majakan vieressä). Majakka on epätavallinen, sillä se on itseasiassa Per Ungin patsas, joka tunnetaan nimellä Fiskerkona, kalastajan vaimo.

Laukvik

Laukvik

Laukvikin pienessä kylässä ei ensin tuntunut olevan ”mitään”, mutta hetken sitä katseltuamme sieltä löytyi kahvila (tosin aamupäivällä vielä kiinni), kauppa, pienen pieni kulttuuritalo ja majakka aallonmurtajalla. Majakalta ja aallonmurtajalta oli hieno avoin näköala merelle.

Eggum

EggumEggum

Eggumin pieni majakka oli hyvin samantapainen kuin Laukvikin. Majakka ja näkymät olivat kauniit ja hiekkarannalle oli joku iloksemme askarrellut hymynaamankin!

Eggumin rannalla näimme yllättäen myös pienen meriharakkaperheen – yllättäen sikäli, että koska olimme majakkaa menossa katsomaan ja kuvaamaan, niin teleobjektiivit olivat sitten autossa, mutta pakkohan näitä oli silti yrittää kuvata!

Meriharakka Eggum Meriharakka Eggum

Reine

Reinen majakkakuvien takia käyttäydyimme jo huonosti ja kävelimme selkeästi ketjulla merkityn yleisöltä suljetun tienpätkän päähän kuvien ja näkymien takia.
Urputin siinä mennessämme Lasselle, että varmasti joku rannikkovartiosto tai muu jostain kamerasta näkee meidät, mutta näki tai ei, niin ehdimme käymään majakalla ja palaamaan autolle ja jatkamaan matkaa sen kummemmitta sanktioitta.

Reine

Lopuksi vielä bonuksena muutama kuva kauniista loistoista, joita myös näimme monessa kohdin Lofoottien rannikkoa.

Moskenes Lofootit
Moskenes, Lofootit
Auringonlaskuretkellä Henningsvaerista
Auringonlasku merellä, Lofootit
Eggum

Lofootit E:stä Å:hon

Saavuimme Lofooteille Moskenesiiin pieneen kylään lautalla Bodöstä ja jokseenkin tasan viikon päästä olimme taas jonossa samaiselle lautalle samassa Moskenesin satamassa.

Etapeistamme Lofooteilla kirjoitin jo Henningsvaerin kylästä, pääkaupungista Svolvaerista ja retkestämme saarten pohjoisosiin. Mutta ei tässä vielä kaikki: en ole vielä kertonut mitään pohjoisen hienoista rannoista enkä etelän pienistä kylistä.

Jos Lofooteille lähdet, niin älä jätä näitäkään näkemättä.
Kohteet ovat alla karkeasti ottaen pohjoisesta etelään, mukaellen reittiä, jota ajoimme Svolvaerista päivässä Å:hon – osan näistä katsastimme matkalla etelästä pohjoiseen, osan paluumatkalla. Koko tätä listaa ei ihan päivässä ehdi!

Eggum

EggumEggum

Eggum on pohjoiseen avautuva ranta. Paikka vuorten ja meren välissä, josta on avarat näkymät merelle. Tänne tullaan ihailemaan keskiyön aurinkoa. On täällä saksalaisten aikoinaan rakentama linnoituskin, mutta vain sen takia tänne ei kannata ajaa.
Asuntoautolla (tai teltalla) täällä voi myös yöpyä. Rannasta voi myös nauttia kävelemällä lampaiden keskellä taidetta ihaillen. Tai jos oikein urheilulliseksi heittäytyy, voi täältä kävellä aina Unstadin rannalle asti, matkaa lienee yhteen suuntaan alle 10 km. Me tyydyimme lampaiden ja taiteen ihailuun lyhyellä lenkin verran.

Unstad

UnstadUnstad

Unstad on surffiranta, mutta vaikkei surffata haluaisikaan, niin toki se myös rannasta ja tyypillisestä maisemasta Lofooteilla käy. Unstadin lisäksi kävimme myös Hauklandin rannalla, mutta emme jatkaneet Uttakleiviin asti. Ehkä olisi pitänyt, jotkut väittävät sitä Lofoottien kauneimmaksi rannaksi, mutta kaunis Hauklandin rantakin oli!

Ballstad

Ballstad IMG_6071

Ballstadtiin innostuimme ajamaan, kun kävimme ensin katsomassa pienen Fiskekona -patsaan Gravdalissa Hagstuassa asuessamme: tienvarren kyltti väitti kylän olevan Lofoottien kaunein kalastajakylä, joten päätimme lähteä etsimään illallista sieltä. Illallinen löytyi Krämmervikan hotellin ravintolasta ja kylä OLI kaunis.
Suosittelemme, niin kylää kuin Krämmervikaa.

Napp

Napp

Nappkin on kalastajakylä, tai ehkä vain kalastajasatama. Mutta matkaa E10:ltä on vain sen verran, että ajaa alas rantaan ja näkymät ovat kauniit!

Nusfjord

Nusfjord Lofootit Nusfjord

Nusfjord mainostaa itseään mm. vanhalla kaupalla. Nusfjord oli ensimmäinen kohdallemme osunut kylä, jossa oli pieni pääsymaksu koko kylään. Ensin ajatus tuntui vähän vieraalta, siis jos vaikka vaan haluaisimme poiketa kaupassa tai ravintolassa, niin siitä pitäisi maksaa pääsymaksu, mutta maksu oli pieni ja sillä pääsi sitten myös kylän museoihin. Pieni lintukallio, jossa asuu satoja lokkeja, oli sekin mielenkiintoisen näköinen, kuten kymmenet talojen seinustoilla pesivät lokit.

Kylän parkkipaikka on korkealla ja melko pieni. Kohdallemme osui tilanne, jossa kaksi asuntovaunua vetävää autoa kumpikin tulivat paikoitusalueelle huomatakseen, että aika täyttä on. Aikamoinen manööveri heillä sitten oli vaunujen ja autojen kääntämisessä! Itse en ehkä ainakaan isolla autolla ajaisi ylös tutkimatta ensin, että mahtuuko sinne.

Sund

Sund Sund kyläseppä Nusfjjord museo

Sundin pieneen kylään päästessämme olimme jo tottuneet pääsymaksuihin. Täällä se kattoi kyläsepän työnäytöksen ja pienen museon ja kahvilan. Kyläseppä väkersi erityisesti merimetsoja, taisi olla juuri niistä kuuluisa, mutta jotenkin lintu ei kuulu suosikkeihimme, joten vaikka muuten lintuaiheisia matkamuistoja joskus sorrumme ostamaankin, niin merimetso jäi ostamatta.
Pienessä museossa taas bongasin pienen talon – jos se olisi ollut myytävä matkamuisto, olisin saattanut sortua siihen! (Talon kuvaa en malttanut säästää tähän juttuun asti, vaan julkaisin sen jo Lofoottien matkastamme tekemässämme kustannusyhteenvedossa, joten jos todella haluat nähdä sen, niin katso täältä.)

Reine

ReineReine Reine

Tätä jotkut lähteet väittävät Lofoottien kauneimmaksi kyläksi. Meistä se oli kauneimmillaan heti kylään vievän tien risteyksessä olevalta näköalapaikalta – ja samaa mieltä tuntuivat olevan monet muutkin, jotka rinta rinnan kuvasivat täältä kylää. Alhaalla kylässä emme olleet lainkaan niin vaikuttuneita kuin vaikka Henningsvaerissa tai Ballstadissa, mutta osansa saattoi tietysti olla sillä, että kylä oli jo pitkäksi venyneen päivän viimeisiä käyntikohteita. Ravintoloita, pieniä kauppoja ja ainakin yksi taidegalleria täälläkin näytti olevan. Pizza oli ihan syötävä.

Å

Å Lofoten Å Lofoten

E10-tie päättyy etelässä kylään nimeltä Å, vain yksi kirjain!
Vähän jäin ihmettelemään miksi juuri ennen tien päättymistä on vielä yksi tunneli ja sen jälkeen vain kääntöpaikka ja parkkipaikka: eikö niitä saanut mahtumaan tänne ilman, että rakennettiin vielä yksi tunneli? Vai onkohan tietä vielä joskus tarkoitus sittenkin jatkaa vielä etelämmäs, saartahan riittää vielä hiukan vaikka tie nyt päättyykin.

Å on kaunis kylä, jossa on hyvä hotelli, Smaken av Lofoten, ja sen mukaiset ravintolapalvelut. Museoitakin olisi tarjolla täälläkin, mutta museokiintiömme päivältä oli jo täynnä. Maisemat rannalla ovat kuvankauniit – mutta niin ne ovat monessa muussakin kylässä Lofooteilla!

Viimeisen yömme Lofooteilla vietimme läheisessä Sörvågenin kylässä. Lautta mantereelle lähti aamulla ja halusimme olla valmiiksi lähellä Moskenesiä ja Sörvågen Inn oli lähin majoitus, jossa oli tilaa. Yhdeksi yöksi ihan ok majoitus: oma huone ja pieni kylpyhuone ja yhteiskäytössä oleva keittiö, jossa olisi voinut tehdä illalla ruokaa tai aamulla aamiaisen. Avaimen saa läheisestä ravintolasta, joka ei kuitenkaan aamulla ole auki, joten me jätimme pääosin aamiaisen syömisen lautalle, olihan siihen siellä neljä tuntia aikaa!

Sörvågen
Maisema Sörvågen Innin ”takapihalla”