Sunnuntai Madridissa feature

Sunnuntai Madridissa

Tätä kirjoittaessani Suomessa vietetään juhannusta. Kaupunkijuhannus Espoossa meren äärellä on hiljainen ja rauhallinen – sunnuntaifiilis, vaikkei sunnuntai olekaan.

Viimeinen päivämme Madridissakin toukokuussa oli sunnuntai, mutta suurkaupungissa mikään päivä ei koskaan ole kovin hiljainen ja rauhallinen.

Olimme viimeiselle päivälle jättäneet tälle matkalle valitsemistamme kaupungin Trip Advisor Top Things to To -kohteista Retiron puiston (1.) ja Plaza Mayorin (20.). Kumpaakin kohdetta vielä ”tuunasimme” hiukan Historia de Viajes -blogin Katjalta saamillamme vinkeillä: Retiron lähellä kävimme Atochan asemalla katsastamassa aseman sisällä olevan ison puutarhan (ja nauttimassa yhdet tinto veranot). Plaza Mayorin seudun pääkohteemme taas oli San Ginesin churro-kahvila, jonka Katja oli nimennyt Madridin parhaaksi.

Parque de el Retiro

Aloitetaan Retiron puistosta. Toukokuinen päivä oli jos ei nyt ihan helteinen niin kuuma ja kirkas kuitenkin. Ihmiset soutelivat Alfonso XII -monumentin edustalla olevassa altaassa. Lapset kinusivat ilmapalloja ja kaikkea muutakin mitä rannan kojujen kauppiailla oli myynnissä. Sunnuntaina Retirokin taitaa olla kaupunkilaisten olohuone, ei vaan turistinähtävyys. Lammen rannalla Bar Miradorissa jäätelö – ja olut – teki kauppansa. Me päädyimme edelliseen.

Parque de el Retiro Madrid
Parque de el Retiro Madrid

Kristallipalatsissa ei juuri tuona sunnuntaina ollut mitään näyttelyä, vaan rakennus oli näyttelyiden välissä tyhjillään, joten sinne ei päässyt sisälle, mutta toki pelkkä rakennuskin vuodelta 1887 oli näkemisen arvoinen. Kannattaa myös kiertää rakennuksen edustalla oleva pieni lampi, jos ei muuten, niin ainakin pienen luolan ja siitä lammelle avautuvien näkymien takia. Pienellä odottelulla saattaa sen näkymänkin nähdä juuri siinä kohdassa tapahtuvien kaikkien valokuvaussessioiden lomassa.

Parque de el Retiro Madrid Parque de el Retiro Madrid Parque de el Retiro Madrid

Kristallipalatsilta oli enää lyhyt matka Retiron ruusutarhaan, josta kirjoitinkin jo samalla kuin Parque del Oesten ruusutarhasta.

Atochan aseman puutarha

Atocha on yksi Retiroa lähimpiä metroasemia. Me aloitimme puiston pohjoisosasta Retiron asemalta ja jatkoimme sitten matkaa puiston eteläosan läheisyydessä sijaitsevalta Atochan asemalta, mutta ennen metroa kävimme myös Atochan juna-asemalla, jonka sisälle mahtuu iso puutarha – ja satoja kilpikonnia. Ei nyt hetimmiten tule mieleen muuta juna-asemaa, jossa moinen olisi!

Atochan asema Madrid Atochan asema MadridTinto Verano

Plaza Mayor

Plaza Mayorille tullessamme käväisi hetken jopa mielessä eri puolella Eurooppaa tapahtuneet terroriteot. Aukiolla oli iso esiintymislava osana San Isidro -juhlan tapahtumia ja sen yhteydessä opastekylttejä, jotka kehottivat noudattamaan viranomaisten ohjeita tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta oli siellä katutaiteilijoitakin ja luultavasti juhlaan liittyen pukeiksi pukeutuneita esiintyjiäkin lapsien iloksi (tai lapsia pelotellakseen).

Plaza Mayor Madrid Plaza Mayor MadridPlaza Mayor Madrid

Chocolaterie San Gines

San Ginesin osalta maps.me -sovellus petti. Onneksi olin edelleen pitänyt puhelimessani myös Heren karttasovelluksen, johon myös tapaan ladata kohteen kartat ennen matkaamme, sillä Herelle ei ollut ongelma eikä mikään opastaa meidät Chocolaterie San Ginesiin.

Chocolateria San Gines Madrid

Chocolateria San Gines MadridSan Gines on ilmeisesti auki vuorokauden ympäri ja jos paikka on listattu Madridin Top 10 -jälkiruokapaikkoihin, niin kaipa niitä asiakkaitakin sitten riittää tosiaan vaikka aamuyön tunneille.

Sunnuntai-iltapäivällä pöydän, churrot ja suklaan sai ihan pienellä jonottamisella. Churroista ja suklaasta en kyllä ihan ehdottomasti osaa sanoa, että nämä nyt olisivat olleet parhaat koskaan Espanjassa nauttimani, mutta eipä niissä nyt mitään vikaakaan ollut.

Ja olihan paikassa historian havinaa – ja kaikkien siellä käyneiden kuuluisuuksien valokuvat seinillä: eiväthän he kaikki voi olla väärässä!

Chocolateria San Gines MadridChocolateria San Gines MadridChocolateria San Gines Madrid

Kaupunkijuhannus Espoossa

Aloitin mainitsemalla Suomen juhannuksen, joten ehkä tämä juttu sopii lopettaakin juhannukseen Espoossa.

Tällä kuvalla toivotin Facebookin puolella kaikille lukijoillemme ihanaa juhannusta ja taitaa se netti jo Suomessa (ja maailmalla) yltää joka niemeen ja notkoon, sillä tätä kirjoitettaessa jo yli 100 ihmistä on tykännyt tästä kuvasta Facebookissa 🙂

Juhannus Iirislahdessa 2017
Juhannus Iirislahdessa 2017

Kaupunkijuhannukseen Espoossa kuului toki myös kokko – itseasiassa useampikin. Alle kolmen kilometrin iltakävelyllä näimme Matinkylän rannalla kolme kokkoa – ja useita tietysti vielä lähisaarissa.

Juhannus Iirislahdessa 2017
Kokko Koukkuniemen rannalla
Juhannus Iirislahdessa 2017
Café Merenneidon juhannuskokko
– ja muutama yksittäinen ihminen Matinkylän uimarannalla sitä katsomassa
Anne feature

Anne with an E

Vuosi sitten kesällä katsoimme kirjaston vanhoilta DVD-levyiltä Lucy Maud Montgomeryn Anna-kirjoista tehtyjä vanhoja elokuvia osana syksyisen Kanadan matkamme valmisteluja – olimmehan menossa myös Prince Edward Islandille, kirjailijan ja Annan kotisaarelle.

Tänä keväänä Netflix julkaisi toteuttamansa uuden version sarjasta: Anne with an E. Kesäkuun matkasuunnitelmiemme hiukan muututtua minulla oli alkukuusta hiukan tavallista enemmän aikaa myös Netflixin kanssa ja innostuin katsomaan uuden Anna-sarjan ensimmäisen kauden kaikki 7 jaksoa. Sarjan jatkosta minulla ei ole tietoa, mutta Annan tarina jatkuu kyllä pitkälle näiden 7 jakson jälkeenkin, joten materiaalia siihen toki olisi.

Uusi sarja ON erilainen kuin viime kesänä katsomani. Se on vähemmän kuvankaunis ja tavoittelee aikaisempia toteutuksia realistisempaa kuvaa elämästä saarella sata vuotta sitten. Jo alkufilmi (videolinkki yllä olevasta kuvasta) on pysäyttävän erilainen.
Olen huono kelaamaan muutaman minuutin pätkiä Netflixiä tabletilla, joten päädyn sarjoja katsoessani katsomaan alkutekstit moneen kertaan ja parilla ensimmäisellä kerran tuo aloitus oli minusta jotenkin luotaantyötävä, ruma ja outo, mutta vähitellen sen kauneus aukeni minulle.

Uusi toteutus on myös riipaisevan realistinen käsitellessään orpotytön ulkopuolisuutta pienen kylän yhteisössä. Älykkään tytön koulunkäynti on lopahtaa alkuunsa koulukiusaamisen kautta ja ystävyyssuhteet ovat nekin sarjan alkujaksoissa enimmäkseen katkolla. Realismia on tuotu sarjaan myös jossain määrin hätkähdyttävillä tavoilla kuten vaikka käsittelemällä kuukautisia – aihetta, joka ei todellakaan ollut esillä vuosikymmeniä sitten toteutetuissa ehkä tätä toteutusta selkeämmin lapsille suunnatuissa versioissa.
Uusi toteutus onkin minusta aikaisempaa enemmän myös aikuisten sarja.

Sarja on kuvattu enimmäkseen Ontariossa, Kanadassa, mutta jossain määrin myös Prince Edward Islandilla. Kuvauksista ja kuvauspaikoista ja näyttelijöistä  hiukan lisää tässä lyhyessä The Making of Anne | Behind the Scenes videossa.
Annea näyttelee irlantilaissyntyinen 15-vuotias Amybeth McNulty – punatukkainen tietysti!

Prince Edward Island

Oikeasti Prince Edwardin saaren Anne-sarjan maisemat näyttivät vuosi sitten tältä:

Green Gables Prince Edward Island Anne with an E
Green Gables Prince Edward Island
Green Gables Prince Edward Island Anne with an E
Annen huone Green Gablesissa
L M Montgomery Prince Edward Island Anne with an E
L M Montgomeryn syntymäkoti Prince Edward Islandilla

Vihervaarasta kirjoittamani jutun löydät halutessasi täältä. Laajemmin muutenkin Prince Edward Islandilta kirjoittamamme jutut löydät tästä viime syksyisen Kanadaan ja St Pierre et Miquelonille suuntautuneen matkamme linkkiyhteenvedosta.

Netflix on meille melko uusi tuttavuus ja toistaiseksi olen siitä katsonut vasta sarjat Gilmore Girls, House of Cards (5. kauden viimeinenkin jakso tuli tsekattua toissapäivänä!), The Crown, Orange is the New Black,  Designated Survivor,  Grace and Frankie ja Hjördis. Viimeisimmän lähinnä siksi, että jos kerrankin on toiselle nimelleni ”omistettu” televisiosarja, niin pakkohan se on katsoa!

Gilmore Girls -sarjan uudet, vain Netflixissaä julkaistut,  jaksot toimi osaltani sisäänheittotuotteena Netflixiin, mutta niin vaan jäi sitten tilaus katkaisematta ensimmäisen ilmaisen kuukauden jälkeen … Erityisesti nyttemmin Netflixiin tullut mahdollisuus ladata ohjelmia tabletille lentomatkoja (ja yleensä matkoja) varten on mielestäni hyvin puoltanut tuota 7,99 euron kuukausihintaa.

EMMA Mether-Borgström Morris

EMMAn uudet näyttelyt

Sateinen aamupäivä oli juuri oikea ajankohta poiketa Emmassa tutustumassa huomenna avautuviin uusiin ihanan värikkäisiin näyttelyihin.

EMMAn kesässä ja syksyssä (21.6. 2017 – 7.1.2018) on esillä kaksi modernistia: espoolaisen Ernst Mether-Borgströmin 100-vuotisjuhlanäyttely ja kansainvälisen nykytaiteilijan, Sarah Morrisin ensimmäinen näyttely Suomessa.

EMMA Mether-Borgström Morris

Ernst Mether-Borgström

Mether-Borgströmin näyttelyn yli 150 työtä on kerätty museon omista kokoelmista, Mether-Borgström -säätiöltä ja yksityishenkilöiltä.
Taiteilijaksi Ernst Mether-Borgström (1917-1996) oli ehkä harvinaisen järkevä: hän opiskeli graafikoksi ja teki aluksi mainosgraafikon töitä ja maalasi maisemia ja muotokuvia, taidetta, josta yleisö oli valmis maksamaan.

Vasta 1960-luvulla maisemat saivat jäädä ja taiteilija siirtyi yhä selkeämmin abstraktioihin etsien muotoja, jotka kestäisivät aikaa eivätkä veisi huomiota väreiltä. Espoolaisena hän työskenteli vuosia Nallenpolun ateljeessaan.

Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA
Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA

Näyttelyssä on muutamia taiteilijan varhaisvuosien maisemia ja muotokuvia, mutta pääosa teoksista ovat värikkäitä, abstrakteja töitä, joissa värien lisäksi punaisena lankana kulkee mukana musta viiva.

Kokoelmat EMMA -Espoon modernin taiteen museon kokoelma
EMMA: 2006:16, Ernst Mether-Borgström, Sininen ja punainen aurinko, 1967, maalaus (öljymaalaus), 140x180x2cm, Kuva: Ari Karttunen/EMMA

Itse pidin aivan erityisesti Semafori-mobilesta vuodelta 1966 ja muutenkin värikkäistä veistoksista.

Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA

Näyttelyssä lasten (tai leikkimielisten aikuisten) on mahdollista myös itse kokeilla saman tyyppisten töiden kasaamista!

Lapsille Mether-Borgströmin jalanjäljissä

Sarah Morris

Siinä missä Ernst Mether-Borgström siirtyi abstraktiin ilmaisuun vähitellen orgaanisesti, Sarah Morrisin aloittaessa uraansa abstrakti taide oli jo olemassa ja hänen teoksensa heijastavat nykymaailman ilmiöitä: urbaanin yhteiskunnan koodeja, valtarakenteita, sosiaalista tilaa, byrokratiaa, identiteettiä.

Sarah Morris
Sarah Morris, Kuva: Wendy Bowman/EMMA

Sarah Morrisin teoksia näyttelyssä on vain muutamia, mutta lisäksi esillä on kolme hänen elokuvaansa.

Sarah Morris EMMA

Sarah Morris,Total Lunar Eclipse
Sarah Morris,Total Lunar Eclipse, Kuva: EMMA

Taiteilija itse kertoi näyttelyn avajaisissa miten hänen maalaustensa kerroksellinen toteutustapa jättää hänelle aikaa paneutua rinnan niiden kanssa elokuviin ja miten hän elokuviensa myötä toteuttaa myös intohimoaan matkustamiseen.

Sarah Morrisin elokuvista Emmassa on esillä

  • Mies van der Rohen ja Philip Johnsonin arkkitehtuurista kertova Points on a Line vuodelta 2010
  • Rio vuodelta 2012 ja
  • Louis Vuittonin Pariisiin rakennuttamasta Frank Gehryn suunnittelemasta museosta kertoava Strange Magic vuodelta 2014.

Rioa ehdimme katsella hetken, mutta aikataulumme ei tällä kertaa venynyt koko 88 minuuttiin. Sen verran kuitenkin ehdimme elokuvaa katsoa, että näimme, että Morrisin tuottamat elokuvat eivät ole kauniita maisemia esitteleviä turistielokuvia!

Louis Vuittonin säätiön rahoittamassa Strange Magic -elokuvassa Sarah Morris liittää yhteen konsernin parfyymin tuotannon ja tästä syntyvän varallisuuden, joka mahdollistaa museon rakentamisen.
Elokuvista näyttäisi löytyvät lyhyitä pätkiä Youtubesta, mutta Emmassa ne voi siis halutessaan katsoa kokonaan.

Mäntyjä

Emma Morris Mäntyjä

Sarah Morrisin osalta näyttelyn isoin juttu, ihan konkreettisesti, on 30 metriä pitkä seinämaalaus, joka sai nimekseen Mäntyjä.

Teos ammentaa inspiraationsa WeeGee-talon Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuurista ja talon pohjoisseinän suuresta ikkunasta avautuvista näkumistä ja sitä on ollut toteuttamassa Sarah Morrisin studion henkilökunnan lisäksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoita.

Seinämaalaus on toteutettu Saastamoisen säätiön tuella ja se saattaa jäädä Emmaan vielä näyttelyn jälkeenkin koko ensi vuodeksi.

Emma Morris Mäntyjä

For Fashion’s Sake

Lopuksi poikkesimme myös, paitsi tietysti museokaupassa, myös alakerran pienessä mutta mielenkiintoisessa For Fashion’s Sake -näyttelyssä, johon siihenkin voi tutustua vielä kesän ajan (-3.9.2017).

Ei näistä ihan muotivinkeiksi ehkä ole, mutta ihan puhuttelevia teoksia nämäkin!

For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA

(Kuvatekstittömät kuvat ovat omiamme, kuvatekstilliset EMMA-museon lehdistökuvia. Tutustuimme näyttelyyn lehdistötilaisuudessa 20.6. jossa näyttelyistä kertoivat Ernst Mether-Borgströmin –näyttelyn kuraattori Hanna Mamia-Walther ja Sarah Morris -näyttelyn kuraattori Timo Valjakka. Myös taiteilija Sarah Morris itse kertoi työskentelytavastaan ja töistään.)

 

syksy feature

Loppuvuoden reissut

Edellisestä matkasuunnitelmistamme kertovasta jutusta 3 kuukautta, 3 matkaa taitaa olla jo kohta puoli vuotta, joten ehkä on aika hiukan luonnostella tulevaa puolta vuotta.

Oikeasti varattuja reissuja meillä on tällä hetkellä vain yksi – tosin se viekin meidät sitten lähes maapallon toiselle puolelle.

Alaska ja Havaiji

Syyskuussa on tarkoitus lentää Icelandairin siivin reittiä Helsinki – Keflavik – Seattle ja jatkaa sitten vielä samana iltana Seattlesta Anchorageen.

alaska ja havaiji

Alaskan Anchoragessa yritämme sopeutua sikäläiseen aikavyöhykkeeseen sunnuntain verran ja maanantai-iltana nousemme Norwegian Sun-laivaan matkataksemme sillä viikon ajan Sewardista Vancouveriin.

Vancouverissa viivymme muutaman päivän – ovathan monet kaupunkia kehuneet – jatkaaksemme sitten torstaina Honoluluun. Perjantaina suunnitelmissa on retki Pearl Harbouriin ja lauantai-iltana ”palaamme” Norwegian Cruise Linen hellään huomaan, mutta nyt Pride of America -alukselle ja lähdemme kiertämään Havaijin saariryhmän saaria helpolla, mutta melko kalliilla tavalla.

Pearl Harbour
Pearl Harbour (Kuva: U.S. Pacific Fleet)

Pride of America Hawaii

Viikon risteily Hawaijilla on reilusti kalliimpi kuin viikon risteily Alaskassa,  risteily on Yhdysvaltojen sisäinen, jolloin laivalla ei ole verovapautta. Lisäksi henkilökunnan palkat ovat huomattavasti korkeammat kuin muilla laivoilla ja näistä palkoista maksetaan verot Yhdysvaltoihin. Toisaalta tietysti sen sijaan, että paheksuisi Havaijin risteily kalleutta, pitäisi ehkä paheksua muiden risteilyjen edullisuutta ja miettiä kenen kukkarosta se edullisuus otetaan. Varustamoksi tällekin reitille tuli Norwegian Cruise Line, sillä se on tätä nykyä ainoa varustamo, joka näillä vesillä risteilee.

Alaskan risteilylle olisi ollut tarjolla muitakin varustamoja, mutta Norwegian Sunin aikataulut sopivat parhaiten tamperelaisille matkaystävillemme, joiden kanssa jaamme kokemukset Alaskasta ja Vancouverista. Itse asiassa koko Alaskan risteilyn ideasta saamme kiittää heitä. Vancouverissa tiemme sitten eroavat, sillä me halusimme liittää tähän samaan matkaan Havaijin, joka meiltä vielä puuttui, ja ystävämme palaavat Suomeen tutkittuaan vielä hiukan Seattlea ja sen ympäristöä jo samana viikonloppuna.

Havaijilta lennämme mekin sitten jo Seattlen kautta takaisin – Seattlen kautta siksi, että paluulentoa etsiessämme Norwegianin lento Seattle – Lontoo – Helsinki oli yksi edullisimpia vaihtoehtoja, joten päädyimme siihen.

Koko reissun pituudeksi muodostuu näillä nuoteilla pari päivää yli kolmen viikon – nopeahan tuokin on noin kauas, mutta arvioimme sen kuitenkin olevan meille riittävän pitkä.

Saudi-Arabia ja Libanon

Muut loppuvuoden ideat ovat vielä varauksia vaille, mutta marraskuulle on ihan mahdollisuuksien rajoissa, että pääsisimme vihdoinkin käymään Saudi-Arabiassa, niin Riadissa kuin Jeddassa, ja jos aikataulut vaan natsaavat, niin Arial Travelin Libanonkin houkuttaisi.

Beirut (Kuva: Paul Saad)

Saudi-Arabian matkaa on Maailmanmatkaajien ryhmälle järjestämässä Tres Hombres -matkatoimisto. Matkan hinnaksi on näiltä näkymin muodostumassa 3 760 euroa per nuppi + 200 euroa Saudi-Arabian businessviisumista ja sellaisen voisivat nyt saada myös naiset.  Starlight Toursin Saudi-Arabian matkan 5 439 euroa per nuppi hinnasta on siis saatu  lähes 30% pois.

Riaydh
Riad (Kuva: Bader Alotaby)

saudi-arabia

Kesää Suomessa ja Euroopassa

Kuten syksy Alaskan ja Havaijin jälkeen on vielä hiukan avoin, on niin myös kesä, vaikka se onkin jo pitkällä.

Zagreb suorilla lennoilla houkuttaisi, mutten vielä ole osannut päättää, että mihin kohtaan kesää matkan sijoittaisimme. Tukholmassakin olisi kiva käydä. Tallinnaakin voisi harkita, mutta voi myös olla, että näistä kolmesta kevyestä ideasta mukaan mahtuu vain kaksi.

Kotimaan matkat aloitamme nyt viikonloppuna Hangosta – kertausmatka tämäkin.
Kauan sitten (1983) asuimme Villa Maijassa viikon verran – nyt viivymme siellä vaan yhden yön, mutta kuitenkin.

Hotel Villa Maija (Kuva: Villa Maija)

Merenkurkun reissuakin olemme vähän hahmotelleet, mutta näissä kotimaan roadtripeissä on se vika, että kun suunnitelmat ja päätökset voi tehdä halutessaan melko ex temporekin, niin niitä ei sitten tule tehtyä – ei ole vielä ainakaan tehty siten, että lähtöpäivä olisi selvillä. Tai ehkä onkin, jos yritämme menomatkalla poiketa SRALin leirillä Tammelassa.

merenkurkku

Turku (ja Naantali) ja miksei Tamperekin olisivat myös aina hyviä kesäkohteita, mutta siltäkin osin suunnitelmamme ovat edelleen vähän luonnosvaiheessa.

(Jutun otsikkokuva on koostettu vapaasti käytettävistä kuvista Vancouverin satamasta ja Jeddahin  ja Libanon rannoilta.)