Prince Edward Island

Kanada ja Saint-Pierre & Miquelon – kustannukset ja kommentit

Viimeisetkin luottokorttilaskut ovat löytäneet, valitettavan nopeasti, tileillemme, joten jatketaanpa Kanadan-matkamme juttusarjaa perinteisellä kustannusyhteenvedolla.

Tällä kertaa en oikeastaan laskenut matkan kokonaishintaa yhtään etukäteen, arvioin vaan varauksia tehdessäni jokaista lentoja ja hotellia erikseen, että haluanko maksaa tästä tämän verran ja kun nyt lopulta sain yhteenvedon tehtyä, niin ainakin minun mielestä kokonaisuus 15 vuorokauden reissuksi oli ellei nyt halpa, niin ainakin edullinen.

Air Saint-Pierre

Lennot

Lentojen osuus on kustannuksesta oli suuri, sillä pitkät lennot lensimme Icelandairin Economy Comfort/Saga Class –paikoilla ja lennoilla Halifax – Saint-Pierre – Halifax ei ole kilpailua ja hinnat sen mukaiset.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Saint-Pierren osalta mainittakoon, että pienen saaren kenttä pystyisi vastaanottamaan Boeing 737 –kokoluokan koneita, mutta koska Air Saint-Pierrellä on nyttemmin yksinoikeus lentoihin, niin sinne lennetään vaan pienemmillä ATR 42 –koneilla ja Saint-Pierren ja Miquelonin väliä vielä pienemmillä 10-paikkaisilla koneilla.

Kanada kustannukset lennotLentokenttäkuljetuksissa, kuten aina, tasapainoilemme mukavan ja edullisen vaihtoehdon välillä – Halifaxissa palautettuamme toisen kerran auton lentokentälle ja jatkaessamme matkaa Halifaxin keskustaan ajallisesti ensimmäinen kentältä lähtevä vaihtoehto oli tuo 3.50 CAD maksanut paikallisbussi, joten sillä kertaa selvisimme halvalla!

Autot (ja lautta)

Automme olivat ensimmäisellä osuudella lentokentältä Prince Edward Islandille ja takaisin 3-ovinen Hyundai Veloster ja Peggy’s Cove + Lunenburg –kierroksella Nissan Sentra.

Hyunday Velosterin kolme ovea, siis kaksi matkustajan puolella ja tosiaan vaan yksi kuljettajan puolella, hämmästytti paitsi meitä, myös jollain parkkipaikalla satunnaisia ohikulkijoita. Pysähtyivät erikseen kommentoimaan, että eivätpä ole moista ratkaisua ennen nähneet. Hyundain navigaattorin ja ovien avauksen logiikan kanssa emme ihan päässeet tutuiksi, eli emme juuri tätä autoa jääneet kaipaamaan.

Kanada kustannukset auto

Toisella osuudella vuokraamo yritti myydä meille tilaamaamme autoa kalliimpaa miettimällä, että mahtuvatkohan matkatavaramme pienemmän luokan autoon, mutta kun olimme tiukkoina, että kyllä me pärjäämme, niin upgreidasivat auton lisämaksutta isompaan: ilmeisesti pienempää vaihtoehtoa ei sattunut olemaan vapaana.

Wood Island - Caribou lautta

Prince Edward Islandille menimme Confederation Bridge -siltaa pitkin ja palasimme lautalla Wood Islandilta Caribouhon. Saarelle meneminen, myös siltaa pitkin, on ilmaista, mutta paluusta mantereelle joutuu maksamaan, myös sillan kautta mentäessä.

Bensiini maksoi n. 70 senttiä litra, eli edullista oli!

Hotellit

Hotellien osalta logiikkamme oli, että yhden yön majoituksilla ei ole niin väliä, mutta pitempiin panostetaan hiukan hinnasta välittämättä.

Lentokenttähotelliksi valikoitu hinnan perusteella Hilton, jossa kyllä selvisi 2 kertaa yhden yön, vaikkei siinä mitään erityisen loistokasta ollutkaan, ei edes hintaan kuuluvaa aamiaista. Jos Halifaxin kentällä haluaa yöpyä todella vaivattomasti kannattaa valita lentokenttärakennuksen yhteydessä oleva Alt-hotelli, mutta huomasimme sen vasta jo lentokentällä ollessamme ja toisaalta se olisi ollut jonkun kympin kalliimpi ja Hiltonilla oli ilmainen shuttle, kuten yhden taksimatkan jälkeen opimme. Auton otimme Kanadaan saapueessamme vasta seuraavasta aamusta, kun emme yötä vasten halunneet lähteä ajamaan, joten tarvitsimme kuljetuksen hotellille ja sieltä taas takaisin kentälle.
Hilton Airportin kaksi hintaa selittyy eri viikonpäivillä, viikonloppuna on edullisempaa kuin viikolla.

Kanada kustannukset hotellitCharlottetownin heritage-tyyppisessä vanhassa talossa ihan rannan tuntumassa olleesta pienestä ja persoonallisesta Harbour House –hotelli ja etenkin sen aamiaiset olivat meille mieleen. Autollekin löytyi parkkipaikka hotellin takapihalta ja Charlottetownin keskusta oli kävelyetäisyydellä.

Harbour House

Halifaxin keskustan Residence Inn Marriott oli sekin kävelyetäisyydellä oikeastaan kaikkialta Halifaxissa ja huoneemme oli iso, käsittäen sängyn lisäksi sohvaryhmän, työskentelytilan ja jopa keittiön, eli täällä olisi kyllä asunut pitempäänkin kuin 4 yötä. Parina iltana hotellin ravintolassa oli jopa tarjolla pientä iltapalaa lähiravintoloiden promona: meille, jotka yleensäkin panostamme lounaaseen ja syömme illalla usein vähemmän, tämä kelpasi hyvin! Sattumalta sitten kuulimme Skimbaco –blogia kirjoittavan Katjan Halifaxissa tavatessamme, että heidän perheensä oli Halifaxiin asettuessaan asunut samassa hotellissa useamman kuukauden, eli kyllä tämä kodiksi kelpaisi!

Residence Inn Marriot

Saint-Pierren hotelli valikoitui ainoana, jonka yhteystiedot netistä löysin. Booking.com ei tiennyt yhtään hotellia saarella. Ihan hyvä perushotelli hyvällä paikalla rannalla Hotel Robert olikin, vaikka saarelle päästyämme opimme, että oli siellä jokunen muukin hotelli.

Hotel Robert Saint-Pierre

Peggy Coven Oceanstonen huvilakylä, jossa yövyimme pienen, hyvän, Rhubarb-ravintolan yläkerrassa olevissa huoneissa, emme sentään yhtä yötä omassa huvilassa, olisi varmaan ollut hyvällä säällä ja pitempään oleskeluunkin kiva alue, mutta olimme tosiaan vaan yhden yön. Oceanside Indian Harbourissa valikoitui paikaksi, koska se oli lähellä Peggy’s Coven aluetta ja siellä nyt sattui vielä olemaan tilaa varausta suht myöhään tehdessämme.

Oceanstone Indian Harbor

Retket

Prince Edward Islandilla kävimme maksullisissa kohteissa Vihervaaran Annan tiimoilta, aloittaen teatterista ja jatkaen useammassakin museossa. Cape Bearin majakkaan pääsi kiipeämään ylöskin pientä maksua vastaan. Muita majakoita sai, ulkopäin, ihailla ihan ilmaiseksi.

Pyörällä Saint-Pierressä

Saint-Pierressä päädyimme maksamaan jonkin verran kuljetuspalveluista, sillä emme siellä vuokranneet autoa ja ihan niin pieni saari ei ole, että se kaikilta kolkiltaan olisi käveltävissä.

Kanada kustannukset retketHalifaxissa oli hyviä museoita useampikin ja lisäksi jo Charlottetownissa amfibio-tyyppistä kiertoajelua harkittuamme osallistuimme sille Halifaxissa. Kaupunkikierros sillä oli aika olematon, mutta satamaristeily oli kiva merellisessä kaupungissa.

Harbour Hopper

Harbour Hopper

Useimmissa museoissa oli jonkinlainen seniorihinnoittelu, joissakin jopa 55-vuotiaista alkaen, eli pääsimme molemmat jo seniorihinnalla.

Muut kulut ja yhteensä

Muissa kuluissa on Kanadaan vaadittavan eTA:n pieni kustannus – helpompi ja halvempi kuin Yhdysvaltojen vaatima ESTA, mutta kuitenkin anomus, joka pitää tehdä ja maksaa.Kanada kustannukset muut ja yhteensä

Residence Inn Marriot pesula

Ruokamenot

Ruuan hintaa emme tapamme mukaisesti sisällytä matkakustannuksiin, sillä syömme myös kotona ja kustannukset ovat niin valinnoista kiinni: siinä missä Suomessakin voi halutessaan selvitä vaikka 3,50 eurolla päivässä, niin sen voisi varmaan tehdä Kanadassakin ja toisaalta kummassakin maassa voisi myös käyttää vaikka 100 euroa päivässä ruokiin ja juomiin.

Tällä matkalla käytimme ruokaa runsaat 50 euroa (per 2 henkeä) per päivä, joskin sen lisäksi yli puolessa hotelleista nautimme sen verran runsaan aamiaisen, ettei kovin nopeasti mitään muuta ruokaa tarvittu.

Erityisesti Harbour Housen lämpimien aamiaisten vaihtoehdot olivat vaikuttavia ja tietysti Residence Inn Marriotin vohvelirauta oli käytössä joka aamu!

Harbour House French pumpkin toastResidence Inn Marriot

 

Lunenberg feature

Peggy’s Cove ja Lunenburg

Kanadan matkamme alkoi hahmottumaan lentojen Helsinki – Halifax ja edelleen Halifax – Saint-Pierre ympäriltä. Runkoon lisättiin sitten hotelleja Prince Edward Islandilla, Saint-Pierrellä ja Halifaxissa ja auto, jotta pääsimme Halifaxin lentokentältä PEI:lle.

Vasta vähän myöhemmin Lasse etsiessään majakoita näiltä rannoilta löysi Peggy’s Cove -nimisen majakan, jota jollain sivuilla väitettiin yhdeksi maailman kuvatuimmaksi majakaksi ja päätimme laittaa suunnitelmat uusiksi. Saint-Pierreltä palattuamme emme jatkaisikaan suoraan Halifaxiin kaupunkilomaa viettämään, vaan lisäsimme matkasuunnitelmaamme vielä yhden autonvuokrauksen ja yöpymisen Peggy’s Coven naapurissa Indian Harbourissa. Matkaa Halifaxista ei Peggy’s Coveen ole kuin 50 kilometriä, mutta halusimme olla siellä yötä – jos vaikka saisi otettua kuvia majakasta auringonlaskun ja -nousun aikaan.

Peggy's CovePeggy's Cove

Auringonlaskun ja -nousun osalta suunnitelma ei mennyt ihan nappiin. Matkalla lentokentältä Indian Harbouriin satoi, taisi olla lähes ainoita päiviä kahden viikon lomamme aikana. Iltapäivällä ilma kuitenkin selkeni sen verran, että lähdimme käymään majakalla ja satamassa. Ja ainakin paikalla olleiden ihmisten määrästä päätellen väittämä siitä, että tämä olisi maailman kuvatuimpia majakoita saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Osansa lienee Halifaxissa poikkeavilla risteilylaivoilla, joita parhaimmillaan siellä näimme satamassa jopa neljä yhtä aikaa. Peggy's Cove Peggy's Cove Peggy's CovePeggy's Cove

Paitsi majakkaa Peggy’s Covessa riittää kuvattavaa satamassa ja rannoilla matkalla sinne. Hummerinpyydyksiä, tyyniä merenlahtia, naavaa puissa. Auringonlaskun ja -nousun osalta meitä ei onnistanut: ilta oli pilvinen ja yö sateinen.

Heinäkuisella Lofoottien matkallamme välillä aina vaan upeammat maisemat tuntuivat jo melkein hengästyttäviltä, mutta nämä seudut, Nova Scotia, Prince Edward Island ja Ranskalle kuuluva Saint-Pierre, olivat mielestäni kauneimpia mitä missään olemme nähneet ja olemme me muutaman paikan maailmassa jo nähneet. Tietysti makunsa kullakin, mutta nämä ovat meidän sielunmaisemaamme.

Peggy's CoveIndian HarbourIndian HarbourIndian Harbour

Matkalla Peggy’s Coveen näimme tien varrella myös kyltin Swissair 111 Memorial Site ja kun sekin näytti olevan suosittu pysähdyspaikka, niin toki mekin sinne poikkesimme. Opimme sitten muistomerkillä, että tänne, St Margaret’s Bayhin putosi Swissairin MD-11 kone matkalla New Yorkista Geneveen vuonna 1998 ja kaikki 229 ihmistä saivat surmansa. Joillakin sivuilla arvellaan, että tällä onnettomuudella olisi jopa ollut osansa maineikkaan Swissairin kaatumiseen vuonna 2002.

Muistomerkki oli kaunis ja vaikka meillä ei mitään henkilökohtaisia siteitä tähän onnettomuuteen ollut, niin toki lento-onnettomuudet aina muistuttavat siitä, että vaikkakin lentäminen on turvallisempaa kuin autoilu, niin joskus voi käydä huonosti. Lento-onnettomuuksien tapahtumapaikoille olemme aikaisemmin päätyneet, niitä erikeen hakematta, Huippuvuorilla ja Martha’s Vineyardilla.

Swissair 111 Memorial Swissair 111 Memorial

Peggy’s Covesta jatkoimme vielä seuraavana aamuna Lunenburgin vanhaan kaupunkiin – pitäähän Unescon maailmanperintökohteet käydä bongaamassa, jos ne melkein kävelevät vastaan. Sää oli vielä aamullakin hiukan harmaa, mutta ei se autoillessa haitannut ja lyhyt sadekuuro Lunenburgissa ohjasi meidät siksi aikaa nauttimaan maittavan intialaisen lounaan kaupungin parhaaksi ravintolaksi väitetyssä Rumrunnerissa.

Lunenburgissa kiertelimme enimmäkseen sen  hyvin aina 1700-luvulta asti säilynyttä englantilaista siirtomaa-arkkitehtuuria edustavaa kaupunkia – sehän kaupungille tuon Unescon maailmanperintökohdestatuksen on ansainnut.
Toki rantakaupungissa on myös iso merenkulkumuseo ja rannassa vanhoja purjelaivoja, mutta koska tiesimme viettävämme lopun lomaamme Halifaxissa, jätimme niin museot kuin purjelaivat sinne.

Lunenburg Lunenburg Lunenburg Lunenburg

Kilometrejä tälle retkelle Halifaxin lentokentältä rannikolle ja takaisin lentokentälle kertyi Nissan Sentran mittariin 293. Retken aikana yövyimme Oceansiden huvilakylässä, mutta enemmän matkamme majoituksista vähän myöhemmin vaikka matkakustannusten yhteydessä.

Peggys Cove Lunenburg reitti
Peggy's Cove

Icelandair Saga Class

Icelandair – Economy Comfort ja Saga Class

Lennot Kanadan Halifaxiin varasimme n. 6 kuukautta ennen matkaa ja kun lentoaika suuntaansa oli kuitenkin yli 8 tuntia – ja kun matka ajoittui syntymäpäiväni tienoille – niin tartuimme Icelandairin tarjoukseen ja matkasimme Kanadaan Economy Comfort Classissa ja takaisin Saga Classissa.

Icelandairiin päädyimme, sillä Reykjavikin kautta pääsimme Halifaxiin yhdellä vaihdolla – ja mikä parasta, reititys ei kulkenut Yhdysvaltojen kautta, jonne olisimme viime syksyisen Iranin matkamme jälkeen tarvinneet viisumit: ESTAa kun ei tietyissä maissa käyneet saakaan noin vaan netistä lähes saman tien.

Lähdössä Reykjavikiin Icelandairillä
Hki - Reykjavik - Halifax

Menomatkalla Economy Comfort Class toi meille perusturistiluokkaan nähden seuraavat edut:

  • ilmaiset (pienet) kuulokkeet
  • ilmaiset ruuat, vai pitäisikö sanoa välipalat, sillä ruuat sai vaan valita ilmaiseksi turistiluokan maksullisesta välipalatarjoilusta, varsinaisia aterioita ei tarjoiltu
  • ilmaiset juomat, ei kuitenkaan shamppaajaa

Icelandairin välipala Saga Class istuimella

Saga Classin myötä edut olivat:

  • ilmaiset kunnolliset isot kuulokkeet
  • ilmaiset lämpimät ateriat
  • ilmaiset juomat rajoituksetta
  • ilmainen wifi
  • Atlantin ylittävällä lennolla pussukka, jossa oli kosmetiikkaa ja sukat

Icelandair Saga Class Icelandair Saga Class Aamiainen Saga ClassIcelandair Saga Class

Wifi, joka oli maksullinen muille kuin Saga Classissa matkustaville, toimi yllättävän hyvin – ehkä juuri siksi, että maksullisuuden takia kovin moni sitä ei käyttänyt. Menomatkalla kun se meillekin Economy Comfort -luokassa olisi ollut maksullinen, jätimme sen suosiolla ostamatta – olimmehan juuri kotoa ja wifin äärestä lähteneet.

Icelandair Saga Class istuinSaga Classin istuimet ovat muhkeat ja sen verran väljästi sijoitettu, että käytävän vieressä istuvan ei ole ihan pakko nousta ylös vaikka matkakaveri ikkunan vierestä haluaisikin käytävälle. Istuinten osalta meillä oli menomatkalla ylimääräistä tuuria, sillä saimme käyttöömme silloinkin Saga Classin istuimet. Näissä istuimissa on myös mahdollisuus ladata laitteita matkan aikana.

Kummassakin luokassa olisimme saaneet ottaa mukaan kaksi max 10 kg:n käsimatkatavaraa ja Saga Classissa ruumaan laitettavat 2 laukkua olisivat saaneet painaa 32 kg kumpikin (nämä per henkilö).  Meillä ei kuitenkaan matkatavaroita ollut kuin n. 12 kilon laukku kummallakin ruumaan ja reippaasti alle 10 kg painava lentolaukku/reppu käsimatkatavarana, eli tätä etua emme saaneet hyödynnettyä mitenkään.

Aspire Lounge Helsinki
Aspire Lounge Helsinki
Saga Loungen tarjontaa
Saga Loungen herkkuja – oli siellä ruokaakin tarjolla, mutta näitä oli kivampi kuvata!
Saga Class Lounge Reykjavik
Saga Class Lounge Reykjavik

Loungepalvelut kuuluvat sekä Economy Comfort että Saga Classin matkustajille: Helsingissä käytettävissä oli Aspire-lounge portilla 27 ja Reykjavikissa Saga Class lounge. Näitä Aspire Lounge oli tarjonnaltaan jokseenkin vaatimaton Reykjavikin Saga Class loungeen verrattuna, mutta toki sielläkin kevyen lounaan ja lasillisen viiniä saattoi nauttia.
Halifaxissa Icelandairillä ei ole tarjota loungepalveluita, mutta Priority check-in sentään oli käytettävissä molempiin suuntiin. Onhan se etu sekin, että pääsee koneeseen ja koneesta ensimmäisenä ja etenkin Helsinkiin tullessamme oli mukava poimia Priority -merkinnällä varustetut laukut ensimmäisenä hihnalta!

Priority class

Lippujen joustavuuteen liittyvät edut, kuten unlimited stopover -mahdollisuus Icelandairin normaalistikin tarjoaman 7 vuorokauden stopoverin sijaan jäi meiltä käyttämättä, samoin kuin mahdollisuus tehdä muutoksia tai jopa peruuttaa liput.

Lisäpäiviin Islannissa ei tälläkään kertaa riittänyt aikaa ja onneksi pystyimme matkamme suunnitellusti toteuttamaan.

Lentomme Helsinki – Reykjavik – Halifax ja samaa reittiä takaisin maksoivat näillä valinnoilla 1085 euroa nuppi. En tullut ottaneeksi talteen tarkkaa turistiluokan lipun hintaa matkapäivillemme lippua varatessamme, mutta muistelisin sen olleet jotain 500-600 euron välillä, eli menihän meillä mukavampaan matkustamiseen kahdelta hengeltä tonnin verran ylimääräistä, mutta ihan kiva tällaistakin matkustamista on silloin tällöin maistella!

Halifax

Titanic feature

It’s all about Titanic

Halifaxin SE nähtävyys on edelleen, yli sadan vuoden jälkeen, Titanic.

Meidän tämänkertaisella Kanadan kierroksellamme ensimmäinen Titaniciin liittyvä paikka oli Cape Bearin majakka, joka ensimmäisten joukossa 15. huhtikuuta 1912 vastaanotti ensin CQD-hätäkutsun ja sen jälkeen tuolloin uuden SOS-viestin.

Maritime Museum of Atlantic Halifax

Maritime museum of the Atlantic Halifax
Museossa oli myös vapaaehtoisia radioamatöörejä havainnollistamassa sähkötyksellä tapahtuvaa yhteydenpitoa

Ensimmäisinä Titanicin uppoamispaikalle saapunut Carpathia nosti hyisestä merestä eloonjääneet 706 matkustajaa ja palasi viemään heitä New Yorkiin. Myöhemmin paikalle ehtinyt California etsi vielä eloonjääneitä, niitä löytämättä.

White Star -yhtiö pyysi apua myös Halifaxista ja kaapelinkorjauslaivat Mackay-Bennett ja Minian lähtivät noutamaan ruumiita onnettomuuspaikalta.  Halifaxhan, siinä missä Ranskalle kuuluvat Saint-Pierre, on ollut kautta merenalaisten kaapelien aikakauden tärkeitä verkoston solmukohtia, joten Halifaxista löytyi laivoja, jotka pystyivät operoimaan vaikeissa olosuhteissa merellä.

Ruumiita alukset löysivät merestä yhteensä 337, joista 128 haudattiin merelle palsamointiaineiden puutteessa. Maihin tuotiin 209 ruumista, joista 150 on haudattu Halifaxiin kolmelle hautausmaalle, näistä 121 Fairview Lanen hautausmaalle ja loput katolisiksi tai juutalaisiksi tunnistetut näiden omille hautausmaille.

Maritime Museum of Atlantic Halifax

Halifaxin merenkulkumuseossa, Maritime Museum of the Atlantic, on erillinen, iso Titanic-osasto, jossa on merestä poimittuja Titanicin puuosia ja muuta onnettomuuteen liittyvää esineistöä, mm. uhrien vaatekappaleita ja matkatavaroita.

Yksi Titanicilta pelastettu kansituoli, aito, on lasikaapissa, sillä kun se aikaisemmin oli esillä vaan köysillä rajattuna, niin ihmiset viestivät siitä pieniä lastuja itselleen, irroittipa joku tuolin selkämyksessä olleen käyntikorttitelineenkin, johon korttinsa laittamalla tuolin saattoi varata itselleen. Myöhemmin, varkaan jo kuoltua, hänen poikansa kuitenkin palautti tuon pienen metallisen telineen museolle!

Nyttemmin museossa on myös kansituolin kopio, jossa museovieraat voivat istua (ja kuvauttaa itsensä).

Maritime Museum of Atlantic Halifax

Fairview Lanen isolla hautausmaalla Titanic -osio on vain hyvin pieni osa siitä, mutta luultavasti edelleen eniten vierailtu hautausmaan alue. 121 hautaa on kolmessa kaarevassa rivissä. Iso osa haudoista ovat edelleen nimettömiä, mutta löysimme etukäteen selvämämme kolmen suomalaisen haudat helposti. Samoin kuin muutaman Titanic-elokuvasta tutun roolihahmon haudat. Tänne haudattu Jack Dawson kuului kyllä laivan miehistöön, eli kyse ei ihan ole Leonardo di Capricion roolihahmon haudasta, mutta kyllä ihmiset silti kyseiselle haudalle tuovat kukkia!

Fairview Lane Cemetery Halifax Fairview Lane Cemetery HalifaxFairview Lane Cemetery HalifaxFairview Lane Cemetery Halifax Fairview Lane Cemetery Halifax Fairview Lane Cemetery Halifax Fairview Lane Cemetery Halifax

Näiden kolmen suomalaisen lisäksi Suomi on ollut mukana tuntemattoman lapsen haudan osalta sikäli, että myöhemmin tuntematon lapsi tunnistettiin ensin ruotsalaiseksi Gösta Pålssoniksi, sitten suomalaiseksi Eino Panulaksi ja lopulta englantilaiseksi Sidney Goodwiniksi DNA-tekniikan vuosien mittaan parantuessa.

Tämä tuntemattoman lapsen hauta on sikälikin erikoinen, että sen vakiota isomman hautakiven kustansivat aikoinaan kaapelilaiva Mackay-Bennettin miehistö.

Fairview Lawn Cemetery Halifax

Titaniciin viitataan myös Pier 21:n Canadian Immigration -museossa.
Alakerran päänäyttelytila kertoo Empress of Ireland -aluksen uppoamisesta sen törmättyä norjalaiseen Storstad -alukseen toukokuussa 1914.  Empress of Irelandin upotessa 1012 aluksella olleista 1477 hengestä kuoli, siinä missä Titanicin onnettomuudessa 1517 ihmistä 2223:sta hukkui, eli iso onnettomuushan tämäkin oli. Museo esitteleekin Empress of Irelandin onnettomuutta Kanadan Titanicina, mutta eurooppalaisena täytyy tunnustaa, että siinä missä Titanicin tarina oli jossain määrin tuttu jo ennen Leonardo di Caprion ja Kate Winsletin tähdittämää elokuvaakin, niin Empress of Irelandista en ennen tuota museokäyntiä ollut koskaan kuullutkaan.

Empress of Ireland Empress of Ireland

Tähän Pier 21:n Canadian Immigration -museoon palaan vielä myöhemmin, sillä se oli mielestäni paras museo, jossa tälla matkalla kävimme!

Cape Bearin, merimuseon ja hautausmaan lisäksi Titaniciin liittyviä paikkoja esite Titanic in Nova Scotia luettelee vielä parikymmentä muutakin, mutta nämä riittivät meille!

Henkilökohtaisesti minua on Titanicin tiimoilta alkanut tämän matkan ja muutaman näkemäni Titanic-tutkimusta käsitelleen televisio-ohjelman myötä kiinnostaa, paljonko Titanicin onnettomuus kaikkine osa-alueineen on viimeksi kuluneen runsaan sadan vuoden aikana työllistänyt eri alan tutkijoita maailmassa. Luultavasti aika monia ja aika eri aloilta!