Seurasaari feature

Seurasaaren maisemat

Tämän kesän ovelimman taidenäyttelyn löydät Seurasaaresta.
Finnish Landscape -nykytaidenäyttely ei avaudu ihan helposti – teokset on etsittävä ja löydettävä ja kunnon nykytaiteen tapaan vielä oivallettava, mutta kokemus on kesäretkenä mielenkiintoinen ja palkitseva.

Remnants taiteilija Liisa Roberts ja Joanna Warsza
Taiteilija Liisa Roberts ja näyttelyn kuraattori Joanna Warsza

Seurasaari Remnants

Liisa Robertsin teos Remnants hallitsee näyttelyä, sillä se on levittäytynyt moneen rakennukseen: Kurssiin, Ivarsiin, Kahiluodon kartanoon, Anttiin ja vielä Pertinotsaankin. Kaikissa näissä rakennuksissa oli 1700- ja 1800-luvun taloille tyypilliseen tapaan vierashuoneita ja näyttely on taloissa vieraana. Vierashuone löytyi usein myös vielä taiteilijan lapsuuden aikaisissa kodeissa, Espoon Tapiolassa.

Valokuvien myötä Tapiolan rivitaloasuntojen interiöörit on kätketty Seurasaaren vanhojen rakennusten uumeniin ja kiinnostunut katsoja saa ne katsottavakseen, kauniisti pyytämällä.

Remnants 1 Remnants 2 Remnants 3 Remnants 4 Remnants 5 Remnants 6 Remnants 7 Remnants 8

Valokuvametsästyksemme palkinnoksi, itsellemme, kuvasimme jokaisen löytämämme laatikon, mutta suosittelemme ehdottomasti koko kokemusta: Seurasaaren vanhojen talojen kiertämistä, valokuvalaatikoiden pyytämistä ja hyvälaatuisten, paperille tulostettujen, kuvien katselua tämän kokemuksesta vain aavistuksen antavan kuvasarjan täydennykseksi.

Seurasaari

Myös taiteilijaryhmän Natascha Sadr Haghighianin, Jumanan Mannan ja Haig Aivazianin teos Accounts of Things and People that Have Been Moved vaatii löytämistä ja oivaltamista. Ja ehkä tämä(kään) teos ei aukene ilman, että siitä lukee hiukan lisää näyttelyesitteestä.

Kävimme näyttelyssä kesäkuun alkupuolella tavallaan kahdesti, sillä Lasse kävi tutustumassa jo näyttelyn rakentamiseen ennen sen avaamista ja kuvat taiteilijoista ja vielä tekeillä olevista teoksista ovat tuosta tilaisuudesta 9. kesäkuuta.
Toisen kerran kävimme yhdessä kiertämässä näyttelyn avajaispäivän jälkeen sunnuntaina 12. kesäkuuta.

Ensimmäisessä kuvassa alla Finnish Landscape -näyttelyä rakentaneita taiteilijoita ja vielä rakenteilla oleva teos ja toisessa valmis teos. Mitenkähän tuo on muuten kestänyt alkukesän rankkoja sateita?

HaveBeenMoved taiteilijat HaveBeenMoved taiteilijat

Algeriassa syntyneen Kader Attian teos Mimesis as Resistance tuo luonnon keskelle tekniikan keinoin elinympäristönsä ääniä matkivan australialaisen lyyrypyrstön.  Lintu, joka pystyy tarkasti matkimaan elinympäristönsä ääniä, myös vaikka moottorisahaa, kertoo ääntelyllään myös sen oman elinympäristön tuhoutumisesta.

Lyyrapyrstön ääniä voit kuulla vaikka suomalaisesta kuusesta – ja itse linnun voit bongata Kahiluodon kartanon puutarhassa, videoinstallaationa puussa!

Mimesis as Resistance Mimesis as Resistance

House with the ViewKahiluodon kartanossa on myös Ilya Orlovin installaatio A House with the View, joka ei kuitenkaan muiden teosten tavoin meitä ideana oikein innostanut eikä ehkä siksi tuntunut oikein meitä haastavankaan. Toisaalta joku satunnainen katsoja samassa huoneessa samaan aikaan, tuntui teoksesta kovasti pitävän, joten käykää katsomassa ja päättäkää itse!

 

Seurasaari

Annika Erikssonin videoteos Past Lives Selector vaatii pysähtymään useaksi minuutiksi (video taisi olla 8 minuuttia pitkä), mutta videolla esiintyvät cosplay -harrastajat ovat kyllä hyviä ja keskiaikaa ja kyborgiutta yhdistelevät asut sijoitettuna Seurasaaren miljööseen luovat taas uuden ulottuvuuden museoiden meille esittelemään maailmaan.

Past Lives Selector

Past Lives Selector taiteilija
Annika Eriksson – taiteilja Past Lives -videoteoksen takana

Juhlakentän laidasta löytyy vielä yksi Finnish Landscape -näyttelyn teos, eli Ahmed Al-Nawaksen ja Manna Henrikssonin lippurivistö Valkeat, joka muistelee kesällä 1962 Helsingissä järjstettyä Maailman nuorisofestivaalia. Teoksen toteutus kyllä ainakin tuulisella säällä jättää hiukan toivomisen varaa, sillä kirjainrivistö, jossa lukee UN SEUL HEROS LE PEUPLE, ei lippujen kietouduttua naruihinsa ollut sunnuntaina luettavissa. Onneksi taiteilija oli sen torstaina Lasselle esitellyt :-)

Valkeat

Nykytaidetta tai ei, niin toki Seurasaari on aina Seurasaari, mutta näyttely johdatti meidätkin, jotka olemme Seurasaaressa käyneet lukemattomia kertoja, kiertämään alueen rakennuksia aikaisempaa tarkemmin ja tarkkailemaan niitä eri tavalla.
Olivat ne oravatkin siellä, mutta tällä kertaa tutustuimme oikeasti saareen museona!

Mene siis Sinäkin, taas kerran – tai ensimmäistä kertaa – Seurasaareen.
Juhannuksena tai joskus toiste. Finnish Landscape -näyttely on avoinna elokuun loppuun asti ja Seurasaaren museot päivittäin klo 11 – 17.

Juhannusruusu

Tämän juhannusruusun myötä toivotamme myös teille kaikille

Oikein Hyvää Juhannusta!

Juhannuksen vietämme Ahvenanmaalla – ja jutut blogissa jatkuvatkin sitten ennemmin tai myöhemmin Maarianhaminasta, Saltvikista ja Eckeröstä.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

segway feature

Segway-retki Helsingissä

Silloin tällöin maailmalla olemme nähneet eri kaupungeissa Segway-retkiä. Siis kaupunkikierroksia, jotka tehdään näillä on kaksipyöräisillä sähkömoottorilla kulkevilla, itse itsensä tasapainottavilla kulkuneuvoilla. Emme kuitenkaan maailmalla ole tällaisille retkille (vielä) osallistuneet – ehkä kuitenkin hiukan arkoina siitä, että miten tuollaisella kaksipyöräisellä osaisimme ajaa. Tämän vuoden alusta nämä, kuten muutkin kevyet sähkökulkuneuvot, sallittiin myös Suomessa ja sen myötä niitä on nyt tarjolla myös Helsingissä. Ja mikäs sen parempi ympäristö opetella uusi taito kuin jo tuttu kaupunki, eli Helsinki, joten menoksi!

Segway molemmat ranta

Vuokrasimme laitteet Segwayrentistä, Mikonkadulta. Ja otimme ensimmäiselle retkellemme mukaan myös oppaan, Markuksen.

segwayAluksi lyhyt perehdytys laitteeseen: tästä se käynnistetään, näin laitteelle noustaan, kallistus eteenpäin vie eteenpäin, kallistus taaksepäin taaksepäin, kallistus sivulle: laite kääntyy. Oikeasti, helppoa kun heinänteko. Hiukan vaikeampaa oli opetella pitämään laitetta paikallaan tasapainossa, mutta onnistui sekin hetken päästä. Vielä poistuminen laitteesta ja sen pysäytys ja sitten uusi aloitus ja matkaan!

Vuokraamon sijainti Mikonkadulla on aloittelijalle sikäli hiukan haastava, että lähtö liikenteeseen tarkoittaa todellakin liikennettä. Kävelijöitä ja autoilijoita riittää ja kadulla joutuu hiukan pujottelemaan heti alkuun. Myös raitiovaunukiskojen ja jo kohta katujen ylitykset haastavat uudet taidot heti alkuunsa, mutta niin me vaan etenemme Espalle, edelleen Unioninkadulle ja siitä rantaan. Kaivopuiston rannassa viiletämme pyörätietä jo reipasta vauhtia. Jos Segwaylla ajaa alle 10 km/tunnissa vauhtia, niin se kuulemma rinnastetaan jalankulkijaan, jos yli, niin pyöräilijään. Yli 20 km/tunnissa Segwaylla ei voikaan ajaa: laite rajoittaa vauhtinsa tuohon nopeuteen.

Segway menoa

Cafe Ursulan kohdalla pidämme pienen kuvaustauon, sillä kuvaaminen ja ajaminen ei kyllä suju yhtaikaa. Jarruttaminen, laitteelta nouseminen ja niiden pysäyttäminen sujuu jo, laitteen ”pysäköinti” oman jalkansa varaan vaatii vielä vähän harjoitusta, mutta harjoittelemassahan me olemme.

Ursulalta jatkamme rantatietä, valitsen pienen letkamme ensimmäisenä hiekkatien, joka näyttää kuitenkin päättyvän niin jyrkästi, että käännymme takaisin, sujuvasti kapealla tiellä. Palaamme pyörätielle ja jatkamme, välillä taas ihan liikenteessä, katuja ylittäen ja jalankulkijoita väistellen. Pysähdymme liikennevaloihin ja tasapainottelemme paikoillaan ja vaikka se jo sujuukin, niin kovin pitkään valojen vaihtuminen tuntui kestävän!

Segway Pirkko Segway Lasse

Toisen kuvaustauon pidämme Baanalla, jota pitkin huristelemmekin sitten jo takaisin keskustaan ja taas liikenteessä pujotellen Rautatieaseman ohi takaisin Mikonkadulle. Baanalla viiletimmekin jo niin lujaa, että oppaamme katsoi aiheelliseksi muistuttaa laitteen huippunopeudesta ja siitä, että laite jarruttaa tarvittaessa sitten itse, ettemme ylläty, jos niin käy.

Kuvissa näkyvät kypärät ovat omat pyöräilykypärämme, mutta jos emme olisi ottaneet niitä mukaan, niin Segwayrentistä olisi saanut myös tarvittavat kypärät. Kypärää suositellaan, kuten pyöräilyynkin, mutta pakollisia ne eivät ole. Oma valinta miten päätänsä arvostaa!

Tällä kertaa emme yrittäneetkään kiertää Helsingin nähtävyyksiä, mutta ”oikeille” turisteille Segwayrentillä on tarjolla parikin erilaista kierrosta Helsingissä.

Tässä vielä retkemme tunnelmia pienen videon verran:

Retken jälkeen totesimme molemmat, että tämä oli helpompaa kuin olimme luulleetkaan ja etenkin rantatiellä ja Baanalla kivaa kun ei tarvinnut väistellä jalankulkijoita eikä seisoa liikennevaloissa. Kotimatkalla jo surffasin netissä, että miten loppuvuoden matkakohteissamme olisi Segway-retkiä tarjolla ja ainakin Halifaxissa näytti olevan, joten eiköhän sitten viimeistään syyskuussa nousta taas Segwayn kyytiin!

segwayrent Mikonkadulla

Idea Segway-retkestä Helsingissä oli omamme ja maksoimme laitteista tunnin vuokran. Segwayrent tarjosi oppaan ja tunnin venytyksen 1½ tuntiin, kun kerroimme kirjoittavamme matkablogia.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

The World Helsingissä

The World Helsingissä

The World -laiva käväisi taas kerran Suomessa. Kiinnostuin laivasta jo kun se oli vasta rakenteilla ja kävimmekin sitä keskiviikkoiltana Hernesaaren rannassa katsomassa.
Itse asiassa yritin muutaman sähköpostikeskustelun verran myydä laivan PR-tyypeille ideaa, että matkabloggaajana pääsisimme laivalle käymään, mutta en onnistunut. Hernesaaressakaan emme päässeet kovin lähelle laivaa: Helsingin satamat ovat nykyisin kovin suljettuja alueita. Mutta muutaman kuvan laivasta saimme sentään otettua.

The World Helsingissä

The World ei ole tavallinen risteilyalus – vaan laiva, jossa on ”tavallisia” asuntoja (165 kpl), jotka ihmiset ovat ostaneet omikseen ja joissa voi asua vaikka jatkuvasti.
Laiva on rakennettu vuonna 2002 ja on maailman suurin yksityisomistuksessa oleva ”asuntolaiva”. Asukkaat sopivat laivan reitistä yhdessä vuosittain ja se seurailee tietysti vuodenaikoja siten, että kesällä tullaan pohjoiseen ja pohjoisen pallonpuoliskon talvella ollaan lämpimämmillä vesillä. Tämä vuosi (linkki laivan reittikarttoihin) aloitettiin Antarktiksella, nyt ollaan Euroopassa, josta syksyn tullen jatketaan Aasiaan ja Australiaan.
Ensi kesänä laiva on Alaskassa ja Kanadassa ja jatkaa sitten USA:n länsirannikkoa seuraavaksi talveksi Karibialle.

The World on laivana sen verran pieni, että se pääsee moneen pienempäänkin paikkaan ja monen kaupungin keskustaan, kuten edesmennyt Kristina Regina aikoinaan ja reitin määrittelyssä tätä pyritään kuulemma erityisesti hyödyntämäänkin.

Tältä osin Hernesaari ei ollut ihan edukseen: keskustaan oli matkaa eikä ympäristökään ollut kovin viehättävä, mutta pääsihän sieltäkin laivan shuttlebussilla tai taksilla keskustaan ja takaisin.

The World Helsingissä

Laivalla on erikokoisia asuntoja, yksiöistä kolmen makuuhuoneen huoneistoihin. Asunnoissa on ”normaalit” keittiöt ja kylpyhuoneet ja parvekkeet, joilla osassa näytti olevan porealtaat. Ruokailla voi toki myös laivan 6 ravintolassa, keittiöistä huolimatta.
Asukasvalinnan ensimmäisenä ehtona on amerikkalaisittain määritelty ”net worth”, jonka pitää olla yli 10 miljoonaa dollaria – saattaa olla, että muitakin kriteerejä on, mutta en asiaa joskus uteliaisuuttani selvittäessäni päässyt tuosta ensimmäisestä kohdasta eteenpäin. Asunnot laivalla maksavat, pienimmätkin, useamman miljoonan ja suurimmat lähes 10 miljoonaa dollaria (tiedot vuodelta 2011). Lisäksi asunnoista maksetaan yhtiövastiketta, joka vaihteli tuolloin 15 000 – 50 000 dollarin välillä, sisältäen toki sitten jo juomatkin. Asukkaita laivalla on tätä nykyä 19 eri maasta.

The World Helsingissä

Laiva on käynyt Suomessa aikaisemminkin, ainakin kesällä 2011, jolloin huomasin Ålandstidningeniä Ahvenanmaalla lukiessani, liian myöhään, että laiva oli eilen ollut Maarianhaminassa siinä missä me olimme olleet päivän Eckerössä ja illalla Märketin majakalla.

Ålandstidningenin toimittaja oli tuolloin onnistunut myös haastattelemaan yhtä laivan asukasta (linkki ÅT:n juttuun),  joka käytti asuntoaan laivalla kesämökin tapaan, muutaman kuukauden kerrallaan, sillä hän oli vielä mukana työelämässä. Asukkaiden keski-ikä laivalla oli tuolloin kuulemma 64 vuotta, eli monet asukkaat olivat tietysti jo jättäneet ainakin jokapäiväisen työnteon. Tuolloin laivan asukkaista oli kuulemma tavallista useampi mukana Suomessakin, sillä Maarianhaminasta laiva jatkoi Pietariin, joka oli houkutellut monet sen asukkaista laivalle juuri tälle osuudelle.

Ålandstidning
Ajatus muuttamisesta kokonaan laivalle on kiehtova, mutta minkälaista elämä laivalla olisi? Osaisiko sitä asettua sinne kuten kotiinsa, osaisiko sitä rauhoittua kuten kotonaan maisemien vaihtuessa kuitenkin melko taajaan? Nyt ei oltaisiin enää matkalla eikä voisi ajatella, että kaikki tavalliseen elämään kuuluvat asiat tehdään sitten kun ollaan kotona.

Tavallista elämää? Bloggaamista, lukemista, liikuntaa, elokuvia, ystäviä?
Nettiyhteydet voisivat merellä olla haaste. Kirjojen lukemiseen ympäristö lienee mitä parhain ja näyttäisi laivalla olevan elokuvateatterikin. Ystävät Suomessa eivät kulkisi mukana, mutta ehkä sitä matkan aikana tutustuisi uusiin. Ja voisihan laivalle kutsua jollekin välille ystävän tai pari mukaankin, asunnon koosta riippuen.

Liikuntakin voisi olla haaste, meripäivinä ainakin – vaikka näyttäisi laivalla olevan pieni uima-allas, kannella voisi varmaan kävellä ja laivalla on myös kuntosali (ja personal trainer käytettävissi). Lenkkimaisemia löytyisi sitten toki eri kaupungeista – jos ne ehtisi löytämään melko lyhyiden pysähdysten aikana!

Arjen askareet: kaupassa käynti, pyykinpesu, ruuanlaitto ja siivoaminen jäisivät vähälle, mutta en minä niitä hetimmiten uskoisi kaipaavani.

Jatkuvasti uuden kokeminen tuntuu kiehtovalta, mutta väsyisikö siihen tuolla tahdilla kuitenkin?

The World Pool View
Näkymä laivan uima-altaalta

Tälle laivalle en voi muuttaa, mutta toki jotkut eläkeläiset ovat kuulemma muuttaneet kokonaan normaaleille risteilylaivoille. Saattaa kuulemma tulla halvemmaksi kuin elämä maissa. Mutta ”asunnot” näillä laivoilla jättävät kyllä vähän toivomisen varaa, pitempiaikaisessa asumisessa ainakin. Ja laivan reitti taitaisi tulla turhan nopeasti turhan tutuksi. Lisäksi risteilyalusten, useimpien niistä, reitit on valittu kovin turvallisesti (lue myyvästi), eli ne kattavat aika pienen osan maailmasta.

The World in Bordeaux
The World Bordeauxissa

Ja ehkä ennen laivalle kokonaan muuttamista kannattaisi kokeilla laivaa kotina vähän muutamaan viikkoa pitempään. Onhan tarjolla risteilyjä maailman ympäri, jotka kestävät tyypillisesti 3-4 kuukautta. Kirjoitinkin tällaisesta risteilystä tuttavapariskunnan kokemuksiin (ja blogiin) nojaten äskettäin. Silloin innostuin hetkellisesti aiheesta niin paljon, että selvitin lähivuosien maailmanympäriristeilyjen reittejä, mutta innostukseni laantui kuin totesin niiden kiertävän maailmaa enimmäkseen paikoissa, joissa olemme jo käyneet.

costa indian oceanNo ei siis sitäkään. Mutta syksyllä kokeillaan sentään risteilyä, johon sisältyy kaksi peräkkäistä meripäivää! Ja reittikin on mielenkiintoinen ja sisältää vain meille uusia kohteita: Mauritius, Seychellit, Reunion ja Madagaskar. Tuon suunnan unelmareitti maapisteistä pitävälle :-)
Jos selviämme kahdesta meripäivästä, niin ehkä seuraavaksi voimme kokeilla joskus vaikka Atlantin tai Tyynenmeren ylitystä laivalla. Tai  3 viikon merimatkaa Saint Helenalle!

Voisitko Sinä ajatella muuttavasi laivalle? Tekeväsi maailmanympärimatkan meritse? Ylittäväsi Atlantin tai Tyynen valtameren laivalla?
Oletko ehkä jo tehnytkin sen?

Yhteistyötä The World -laivan kanssa tässä jutussa on sen verran, että osa tiedoista on peräisin heidän lehdistötiedotteestaan.  Iltakuvan The Worldistä Bordeauxissa ja kuvan laivan uima-altaalta olen saanut laivan PR-toimistolta. Muut kuvat otimme tällä viikolla Hernesaaressa, turva-aidan takaa.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Save

Save

Save

Save

kesäkuu feature

Alkukesän suosituimmat

Lyhyesti ja ytimekkäästi – näitä touko-kesäkuussa kirjoittamiamme juttuja on samalla jaksolla luettu eniten, joten ehkä niissä on jotain, Sinullekin:

Ikisuosikeista aina suositun pakkausjutun lisäksi kesä on tainnut pitää  juttuamme Örön saarelta edelleen luetuimpien kärjessä.
Samoin ”elämänkerrallista” juttuani melanoomasta on luettu nytkin paljon.
Melanoomahan on  kokemus, jota kannattaa yrittää välttää, eli pois sieltä auringosta :-)

Ihan viime päivinä julkaisemillamme jutuilla matkavalokuvauksesta näyttäisi myös hyvinkin olevan aineksia ikisuosikeiksi :-)

Kuukauden suosituin Instagram-kuvamme oli, kuinkas muuten, Lassen ottama auringonnousukuva. Auringonnousu ja -laskukuvien suosiota vastaan on vaikea kilpailla!

Auringolasku Haukilahti

Kaksi seuraavaksi suosituintakin, jotka näet jutun otsikkokuvassa, olivat auringonnousu- tai lasku-aiheisia.

Sen jälkeen sentään päästää jo muihin aiheisiin, eli kuviin Suursaari Racen lähdöstä ja lupiineista Puolarmaarin ja Suomenojan välillä.

Suursaari Race Haukilahti 2016

LupiinejaKäy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Save

Save