igtt feature

Intian valtameren parhaat

Laivan maksullisella nettiyhteydelläkin latasimme useimpina päivinä ainakin muutaman päivän kuvan Instagrammiin. Hyvin valmistellen 1-2 kuvaa saattoi ladata parhaimmillaan 0,38 euron hintaan, eli käyttäen siihen aikaa korkeintaan 2 minuuttia.

Risteilymme kohteinahan olivat Seychellit, Madagaskar, Reunion ja Mauritius. Madagaskaria lukuunottamatta kaikki kohdejutut odottavat vielä kuvien käsittelyä, osa tekstiäkin, mutta tässä Instagram Travel Thursday -tempauksen kunniaksi kunkin saaren kaksi parasta elämystä ja vähän listaa tulevista jutuista.

Seychellit

Seychelleillä kiertelimme pääkaupunki Victoriaa ja teimme päivän mittaisen saarihyppelyn Mahelta (pääsaari) kahdelle muulle saarelle, Praslinille ja La Diguelle.

Pääkaupunkiretken paras investointi oli muutaman euron investointi palmunlehtiin, jotka kasvitieteellisessä puutarhassa sai syöttää jättiläiskilpikonnille!

Seychellit 1

Saariretken parhautta taas oli La Digue -saaren todellakin ihan omanlaisensa rannat.

Seychellit 2

Seychelleiltä on tulossa juttua niin Mahelta kuin saariretkeltä (Praslin ja La Digue).

Madagaskar

Madagaskarin kohteistamme pidin erityisesti Nosy Komban saaresta.

Nosy Be

Amber Mountainin sademetsäretkikin oli ihan hieno kokemus – aika jännää, että sademetsässä, jos vaikka vähän sataisikin, niin pisarat eivät yllä maahan asti vaan tiheä puiden latvusto pysäyttää ne!

Amber Mountain

Madagaskarin retkistä Nosy Ben satamasta (mm. Nosy Komballe) ja Antsirananan ja Tamataven satamista (mm. Amber Mountainille) ehdinkin jo kirjoittaa laivalla.

Reunion

Reunionin laavasaaren rosoisten rantojen tyrskyt olivat mieleemme. Saarta kiertäessämme pysähdyimme kolmessa kohtaa niitä katsomaan ja vaikka kierros olikin raskas, niin ei niistä kyllä yhtään olisi hennonnut jättää pois.

Reunion 1

Pääkaupunki Saint-Deniksen pienellä hedelmätorilla oli kiva kierrellä ja Instagramia ajatellen myös kotimaan nettihinnat ja sataman ilmaisen wifin alue ilahdutti. Euroopassa on erilaista kuin Afrikassa ja Reunionhan on osana Ranskaa ”osa Eurooppaa”.

Reunion 2

Reunionilta tulossa on juttu Saint-Deniksen retkestämme ja saariretkestämme.

Mauritius

Mauritiuksen pääkaupunkipäivämme (Port Louis) must-kohteemme oli luonnontieteellisen museon Dodo-huone, jossa oli aitoja dodo-linnun luurankoja ja aidonmäköisesti rekonstruoitu dodo-lintu. Kun siitä ennakkoon luin, niin jäin miettimään, että ei voi olla, että jo kauan sitten sukupuuttoon kuolleesta linnusta olisi olemassa täytetty kappale eikä niin sitten tietysti ollutkaan, mutta ihan kiva tuo kuitenkin ilmeisen tieteellisin perustein tehty rekonstruointikin oli!

Mauritius 1

Saarikierroksen kohokohdaksi muodostui Black Gorge -luonnonpuiston näköalapaikalla yllättäen Lassen säikäyttäen kaiteelle metsästä hypännyt apinaperhe!

Mauritius 2

Mauritiukseltakin luvassa on juttu Port Louisista ja monen luontonähtävyyden luo vienyt saarikierroksemme.

Costa neoRomantica

Laivalta jo julkaisemiemme juttujen lisäksi laivan ravintolat voisivat olla kommentoinnin arvoisia, kuten yhtenä meripäivänä tekemämme kierros laivan uumeniinkin.

Madagaskarin retkien kustannuksista on kovasti jo kyselty niistä kertovien juttujen yhteydessä, joten toki se kustannusyhteenveto tästäkin matkasta on tulossa!

Ja koska yhtenä kustannuseränä oli laivan valokuvaajilta ostetut valokuvat meistä, niin eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tai jonkun jutun yhteydessä tule julkaistua.
Kummasti ne vaan päivä toisensa jälkeen olivat niin onnistuneita, että taas piti sortua maksamaan yli 10 euroa kuvasta, vaikka mukanamme oli pari kameraa ja pari kännykkää!

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Sir Seewoosagur Ramgoolam International Airport

Maailman pisin lento?

Taas se pääsi yllättämään, loman loppu. Palasimme Mauritiuksen Port Louisissa viettämämme päivän iltana laivalle ja todellisuus iski vasten kasvoja: isojen matkalaukkujen pitää olla valmiina hytin ulkopuolella jo samana iltana klo 23.
Ikävät asiat, ainakin, tapaavat unohtua ja vaikka useammalla risteilyllä olimme jo ennen tätäkin olleet niin olin jotenkin ajatellut, että meillä on vielä tämä ilta ”vapaata”
Viimeisen päivän retkemme, Mauritiuksen saariretki, lähti vasta (?) klo 10, niin siinähän ne aamulla olisi ehtinyt kasaamaan, ne tavarat siis.

Costa neoRomantica

No, ei auttanut, kuin pakata. Tavaroita kaapeista ja laatikoista matkalaukkuun kasatessani huomasin, että ajatus siitä, että risteilyllä ”tarvitaan” enemmän vaatteita ja hienompiakin vaatteita, oli saanut minut tällä kertaa pakkaamaan huolettomasti kaikkea turhaksi osoittautunuttakin – monta vaatetta palautui laukkuun käyttämättömänä.
Hienompia vaatteita ei tullut kovinkaan montaa kertaa käytettyä, sillä ”open seating” -illallisilla pukeutumiskoodi oli … sekalainen. Ei mitään paineita ilta- tai juhlavaatteisiin. Retkipäivinä olimme usein myös illalla sen verran väsyneitä, että vaihdoimme korkeintaan paidan ennen kuin nälkäisinä kiirehdimme syömään.

Magic bag Costa

Lähes koko risteilyn ajan voimassa ollut ”Magic bag” -tarjous, eli 25 vaatetta pesuun hintaan 19,99 euroa, johti myös lempivaatteiden pesettämiseen jo matkan puolessa välissä, joten ei niitä muita, varalle otettuja, tosiaan olisi tarvinnut. Mutta toisaalta, eipä niitä vähän turhan paljon kaikkea sisältäneitä matkalaukkuja joutunut risteilyllä roudaamaan missään vaiheessa.

Isoja matkalaukkuja varten hyttiimme oli jaettu värikoodatut matkalaukkutägit lähtöajan ja paikan mukaan – meidän tapauksessamme saimme vihreällä merkityt laukut lentokentällä viimeisen retken päätteeksi.
Käsimatkatavarat otimme mukaan viimeiselle, lentokentälle päättyneelle retkellemme. Jos olisimme jääneet laivalle tai viettäneet viimeisen päivänkin omatoimisesti Port Louisissa, olisimme saaneet ne säilöön yhteen laivan ravintoloista vielä päivän ajaksi ja vaikkakin hytin joutui luovuttamaan joko aamukahdeksalta tai klo 11 (iltalennot) niin laivan kylpyläosastolla olisi vielä päässyt suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ennen lentokentälle lähtöä.

Juomapaketin kortti toimi loppuun asti, koska laskumme oli luottokortilla taattu, mutta nettitili oli viimeisenä aamuna jo suljettu – en kyllä ymmärrä miksi, mutta eipä se meitä haitannut, sillä emmehän aamiaisen jälkeen enää laivalle jääneet.

Mauritius

Saarikierroksesta Mauritiuksella lisää myöhemmin, kunhan olemme ehtineet käymään viimeisen päivän valokuvia hiukan läpi – hypätään tällä kertaa suoraan lentokentälle, jonne saavuimme sitten turhankin aikaisin, eli saimme odotella tunnin ennen kuin pääsimme matkatavaroista eroon – ryhmämatkailun riemuja.

Ryhmistä ei kuitenkaan ollut tietoakaan ATOL-lougessa (Sir Seewoosagur Ramgoolamin kentällä portilla 19). Air Mauritiushan, jolla lensimme Lontoon Heathrown kautta Helsinkiin, kuuluu Oneworld-allianssiin, joten Finnair Gold avasi ovet hiljaiseen ja avaraan loungeen. Retkipäivän jälkeen olikin kiva käydä hiukan pesullakin vaatteiden vaihdon yhteydessä. Loungessa aika kului ripeästi parin viikon sähköpostien parissa, sillä laivan nettihinnoilla ei viitsinyt katsoa kuin kiireellisimmät tai mielenkiintoisimmat.

ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis

12 tunnin lento turistiluokassa ei kulunut ihan niin ripeästi, mutta kului nyt kuitenkin ja tuli siinä pätkissä monta tuntia illallisen ja aamupalan välillä nukuttuakin.
Ateriat olivat jokseenkin tavanomaisia, mutta ne sentään kuuluivat lennon hintaan.

Hetken ajattelin, että tämä 12 tunnin lento Mauritiukselta Lontooseen olisi jo maailman luokassakin pitkä lento, mutta ei 12 tunnilla pääse vielä listan kärkisijoille.
Meillä tuo 12 tuntia on kyllä yksi pisimmistä – tosin vajaa kaksi vuotta sitten Frankfurt – Los Angeles -väli oli melkein yhtä pitkä, kuten Lontoo – Mexico Citykin pari vuotta sitten. Finnairin Aasian lennoista pisin, Helsinki – Singapore on myös tuon 12 tuntia.

mru-lhr-hel

Ruuhkaisella Heathrown kentällä edessä oli bussimatka Terminal 4:sta Terminal 3:een ja muutama tunti No1 -loungessa ennen Finnairin lehtoa Helsinkiin.

No1 Lounge Heathrow No1 Lounge Heathrow No1 Lounge Heathrow

Viimeisellä lento-osuudella meitä onnisti sikäli, että konetyyppinä oli poikkeuksellisesti uusi Airbus A350. Emme konetyypeistä niin paljoa tapaa innostua, että lentoja erikseen niiden perusteella valitsisimme, puhumattakaan siitä, että lentäisimme jonnekin vaan päästäksemme lentämään jollain konetyypillä, mutta nyt siis tämä A350 tuli erikseen pyytämättä näin vastaan.

Kivan raikas ilme koneessa oli, Business-luokan istuimet hassusti vinossa tarjoten ilmeisesti hyvinkin yksityisen tilan lennolla ja turistiluokassa enemmän jalkatilaa kuin Air Mauritiuksen Airbus A340-koneessa. Turistiluokassakin löytyi USB-liitin puhelimen tai tabletin latausta varten ja pienen säheltämisen jälkeen pääsimme nettiinkin.

Finnair Airbus A350 Finnair Airbus A350

Nettiyhteyden voi ostaa 15 eurolla koko lennon ajaksi tai 5 eurolla tunniksi – tai sen saa käyttöönsä voucherilla, jollainen on tarjolla Finnair Gold -jäsenille.
Tuo edellä mainitsemani pieni sähellys liittyi siihen, että voucher-koodin saa käyttöönsä turistiluokassa pyytämällä sitä lentoemännältä, joka pyytää purseria lähettämään sen ao. henkilön näytölle ja tämä pyydä – lähetä – odota koodia saapuvaksi -prosessi kesti hetken matkustamohenkilökunnan kiireiden takia.

Mutta eipä meillä netin suhteen kiire ollut, lentokentillä oli jo ehtinyt kaiken kiireellisemmän surffailemaan, mutta pitihän tämäkin mahdollisuus kokeilla kun se tarjolla oli. Toimi se, yhtä sujuvasti kuin Costa neoRomanticalla, ei tuulen nopeasti, mutta kyllä sillä sähköpostiin, Facebookiin ja vaikka Instagramiin pääsi.

Finnairin Blue Wings -lehtikin on uudessa koneessa mennyt verkkoon, mutta sen voi toki lukea maksamatta nettiyhteydestä, mutta puhelimen tai tabletin sen lukeminen siis vaatii! Samoin uutisia pääsi lukemaan myös maksutta.

Finnair nettiyhteys

Madagaskar Antsarinana

Retkiä Madagaskarilla: Antsiranana ja Tamatave

Antsirananassa valinta Amber Mountain -luonnonpuiston ja Tsingy Rougen Unescon maailmanperintökohteen kivimuodostelmien välillä oli vaikea.

Luonnonpuistossa saattoi nähdä lisää lemureja, mutta toisaalta Costan retkiluokituksella retkeä suositeltiin vaan henkilöille ”at peak fitness” – olisiko se helteessä turhan rankka? Olimme kahden vaiheilla vielä laivallakin ja kävimmekin vielä kysymässä retkitiskillä vaihtoehdoista, mutta niitä ei enää käytännössä ollut, sillä Tsingy oli kuulemma myyty loppuun jo monta päivää sitten. Joten jeeppiin ja luonnonpuistoon.

Kovaa kuntoa tämäkään retki ei kyllä edellyttänyt. Kävelimme puistossa vajaa kolme kilometriä melko tasaisessa maastossa. Eli jos jaksat koti-Suomessa kävellä/hölkätä reippaasti 5-6 kilometriä, niin kuntosi riittää kyllä tällekin retkelle!
Etenkin, kun – ihanaa! – lähes viikon kuumassa (26-30 astetta) ja kosteassa oleskelun jälkeen puistossa vajaan kahden kilometrin korkeudessa ei ollut kuuma, vaan kesäisen lämmintä. Paikallisoppaamme oli pukeutunut toppatakkiin, mutta eurooppalaiset pärjäsivät hyvin t-paidoissa!

Madagaskar Antsarinana Madagaskar Antsarinana

Sademetsä on sikäli jännä ympäristö, että vaikka puistossa ajoittain vähän satoikin, niin korkeiden puiden latvukset olivat niin tiheitä, että maahan asti vettä ei käytännössä tullut lainkaan. Kävelyretkellä näimme monia erilaisia kameleontteja, parin sentin mittaisista parikymmensenttisiin ja tarkkasilmäiset oppaamme pystyivät näyttämään meille myös muutaman todella hyvin ympäristöönsä sopeutuneen yksilön. Ihan heti en millään olisi kaikista näistä puunoksista uskonut, että niiden päällä on myös joku eläin!

Madagaskar Antsarinana Madagaskar Antsarinana Madagaskar Antsarinana

Madagaskar Antsarinana
Toki löydät kameleontin myös tästä alimmasta kuvasta?

Sademetsässä lemurit oleilivat korkealla puiden latvoissa ja niiden kuvaaminen vaati kunnon teleobjektiivin (tai no, tiedä nyt onko minun 40 – 150 mm Olympuksen objektiivini kunnollinen, mutta sai sillä muutaman kuvan kuitenkin otettua).

Madagaskar Antsiranana Madagaskar Antsiranana

Erilaisia puita, saniaisia, kukkia ja muita kasveja näimme myös joka metrillä.

Niin ja vesiputouksia, kaksin kappalein.

Madagaskar Antsiranana Madagaskar Antsiranana

Matka puistoon tehtiin 4 hengen (+ kuljettaja) jeepeillä ja matka kesti suuntaansa n. 1,5 tuntia, mutta se ei ollut ihan niin tylsä, kuin ennalta voisi olettaa, sillä näimme samalla ensin Antsirananan keskustaa ja sitten ulosmenotiellä alkuun pysyvämpiä myyntikojuja ja matkan edetessä muutamasta rimasta ja kankaasta rakennettuja kojuja, joissa myytiin hedelmiä: kaupunki muuttui maaseuduksi.
Vuohia näkyi melkein keskustakortteleissakin ja tiellä vähän kauempana härkävankkureita ja lehmiä. Tie ei myöskään ollut niin huonokuntoinen mitä retkikuvauksessa varoiteltiin: alkumatka oli ihan hyväkuntoista asvalttitietä, vasta lähempänä puistoa tie muuttui punaiseksi hiekkatieksi, mutta näin kuivan ja kuuman kauden lopulla tie oli vielä parempikuntoinen kuin vaikka tiet Kenian luonnonpuistoissa. Näinä viikkoina kuuma ja kuiva kausi on vaihtumassa kylmään ja märkään ja voihan olla, että kun on jonkin aikaa satanut, niin tiekin on jo huonommassa kunnossa.

Paluumatkalla laivalle pysähdyimme Antsirananassa vielä hetkeksi näköalapaikalle, josta oli hieno näkymä lahdelle – ja mikä parasta, edes yksi, vaikkakin kuivunut baobab-puu. Madagaskar on minulle ollut lemureita ja baobab-puita, ja nyt olemme nähneet ainakin vilaukselta molempia. Kuuluisa Rue de Baobab isoine puineen on saaren länsirannikolla, siis tämän risteilyn osalta ulottumattomissa.

Madagaskar Antsiranana

Nosy Be -saaren ja Antsirananan lisäksi laiva poikkesi vielä yhden lyhyen päivän verran Tamataven satamaan ennen kuin matka jatkui Madagaskarilta Reunionille.

Tamatavessakin olimme valinneet retken, joka lupasi lemureita, mutta tätä retkeä Ivoloinan eläintarhaan emme suosittelisi paitsi niille, jotka eivät muualla Madagaskarilla lemureita ole nähneet ja haluavat nähdä niistä edes vilauksen. Ivoloinan eläintarhassa lemurit ovat häkeissä ja monet niistä päivällä piilossa. Valokuviakaan niistä ei saa, edes surkeina katonrajassa kyyhöttämässä, sillä häkkien verkot ovat sen verran tiheitä, ettei niistä yleensä objektia läpi saa. Lemurilajeja on kuitenkin esillä paljon, eli näimme monta sellaista lemuria, joita emme muissa puistoissa olleet nähneet.
Lemurien lisäksi Ivoloinassakin oli kilpikonnia ja ”pakollinen” kameleontti, mutta niitäkin näkee paremmin vaikka Nosy Komballa.

Madagaskar Tamatave Madagaskar Tamatave Madagaskar Tamatave

Eläintarhassa oli myös lähinnä kai paikallisille koululaisille tarkoitettu luontokeskus, josta bongasin alla olevan lapsen/nuoren piirroksen lemurista. Jos näitä olisi ollut myytävänä, olisin mielelläni niitä ostanut!

Madagaskar Tamatave

Tamatavessa satama on 3 kilometrin päässä keskustasta ja ainakin satama-alueella on pakko liikkua Costan bussilla. Maksullisella Costan bussilla (7 euroa meno-paluu) pääsee keskustaan asti, ilmaisella ulos satama-alueelta (puolet tuosta matkasta).

Keskustassa retkemmekin kierteli sen verran, että siitä sai jonkinlaisen käsityksen. Lisäksi, kuten kaikki Costan retket Tamatavessa, pysähdyimme Bazary Be -basaarialueelle vajaaksi tunniksi. Osa tarjolla olevista matkamuistoista olivat ihan kauniitakin, mutta enemmän mieleemme jäi lähes aggressiivinen tyrkyttäminen ja lukuisat kerjäävät lapset ja aikuiset. Tältäkin osin, jos matkamuistoja tapaa ostaa, niin voisin suositella Nosy Kombaa ainakin mahdollisen kaupanteon miellyttävyyden osalta.

Madagaskar Tamatave Madagaskar Tamatave Madagaskar Tamatave

Tamataven retkellämme realisoitui myös osaltamme konkreettisimmin Costan varoitukset siitä, että ajoneuvot ovat ahtaita ja ilmastoimattomia: pikkubussin penkit olivat niin tiheässä, että vähänkin pitempien ihmisten jalat olivat kyllä vajaan tunnin matkalla Tamataven keskustasta eläintarhaan koetuksella!

Tamatavessa muut retkivaihtoehdot näyttivät sisältäneen tuon samaisen basaarin lisäksi veneajelun Pangalanes -kanavalla – jos uudelleen pääsisin valitsemaan kokeilisin ehkä jotain niistä. Uimarannoista pitäville heti sataman vieressä on ranta, josta kuitenkin sanottiin, että sitä ei ulkomaalaisille suositella, sillä vesi ei ilmeisesti sataman lähellä ole kovin puhdasta, mutta jos pelkkä aurinko riittää, niin siihen se kelvannee hyvinkin!

Madagaskar Tamatave

Nosy Be Madagaskar

Retkiä Madagaskarilla: Nosy Be

Risteily poikkesi Madagaskarilla kolmessa satamassa. Nosy Be -saarella Madagaskarin mantereen pohjoispuolella, Antsirananassa mantereen koilliskärjessä ja Tamatavessa itärannikolla. Käytän sanaa mantere, sillä isoa Madagaskarin saarta kutsutaan myös kahdeksanneksi mantereeksi, se kun kauan sitten nykyisten mannerten asettuessa paikoilleen kulkeutui Afrikan itärannikolle Intian niemimaalta, ei Afrikasta.

Nosy Be MadagaskarMadagaskarista etukäteen lukemieni juttujen perustella maa on toisin kuin Intian valtameren lomasaaret Seychellit, Reunion ja Mauritius, afrikkalainen valtio, tarkoittaen afrikkalaista infraa, ruokaa ja elämänmenoa. Positiivisessa mielessä erilaista, negatiivisessa mielessä huonokuntoisia teitä, jotka sadekaudella saattavat hävitä, likaisia vessoja ja vähintäänkin erilaista ruokaa ja sen myötä erilaista bakteerikantaa, jolloin satunnaiset vatsatauditkaan eivät ole kovin harvinaisia. Myös turvallisuusmielessä Madagaskar on afrikkalainen valtio: monet asiat ovat mahdollisia ja pienimpinä niistä pienet varkaudet.

Tästä kaikesta Costa varoittaa matkailijoita päivittäisissä lehdyköissä ja kohdeluennoilla, muistuttaen joka käänteessä siitä, että palvelut eivät välttämättä ole länsimaista tasoa, aikataulut eivät välttämättä pidä ja ota rantaan mukaan vain välttämättömimmät tavarat. Varoitukset ovat näkyvä osa laivayhtiön viestintää tietysti siksi, että näin vältetään matkustajien mahdolliset valitukset – ei Madagaskar nyt oikeasti mitenkään ”kauhea” ollut, paikoitellen oli likaista ja autoissa ahdasta, mutta kyllä siitä selviää! Gunnar Garforsia lainatakseni: This is Africa!

Kuuntelemamme luennon selkeä viesti oli myös, että nämä pienet kaupungit eivät nähtävää tarjoa, kannattaa lähteä luontoon: se on Madagaskarilla SE juttu. Ja näinhän me olimme päättäneet tehdä jo ennen luentoakin: Madagaskarin kaikkiin kohteisin olimme varanneet paikat jollekin Costan valmiista retkistä, sillä arvelimme etukäteen, että kun näihin pieniin satamiin rantautuu iso osa laivan 1400 matkustajasta, niin vaihtoehdot muihin tutustumisretkiin kuin jalan pieneen kaupunkiin olisivat vähissä.

Nosy Be Madagaskar

Nosy Bessä laiva ei pääse rantaan vaan kuljetukset rantaan tapahtuvat pelastusveneillä. Me emme käyneet pääsaarella rannassa lainkaan, sillä valitsemamme retki, saarihyppely Tanikely- ja Komba-saarilla, alkoi suoraan laivalta. Retken osallistujat pakkautuivat pieniin avoveneisiin, vajaa 10 henkeä kuhunkin ja veneet ajoivat ensin Tanikelyn saarelle ja sieltä myöhemmin iltapäivällä Komban saarelle. Osa kymmenistä veneistä teki retken luultavasti toisin päin ruuhkien pienentämiseksi.

Nosy Be Madagaskar

Tanikely on luonnonsuojelualuetta, jossa ei ole paikallista asutusta ja aktiviteetit saarella koostuivat kiipeämisestä vanhalle majakalle, joka nyttemmin toimii pienenä näköalatornina ja matkan varren eläimistöstä. Ensimmäinen päivä Madagaskarilla ja ensimmäiset lemurit nähty! Oli mangoaika ja oppaat saivat lemureita houkuteltua hyvinkin lähelle niitä tarjoamalla (tosin kaipa ne niitä itsekin puista osasivat poimia). Majakka ei nyt nähtävyytenä mitenkään erityinen ollut, mutta lähes kaikki sinne taisivat kiivetä ja ainakin majakalle asti kannatti tulla, sillä muuten olisi lemurit jääneet tällä saarella näkemättä. Saarella olisi myös voinut uida ja snorklata (snorklausvälineitäkin oli tarjolla), mutta päädyimme vaan kävelemään rannalla: vaikka saarella olikin kerralla ehkä 100 risteilyvierasta, niin kävelemällä päärannalta muutama sata metriä toiseen suuntaan olimme heti lähes autiolla rannalla, jolla näimme muutamia lintuja ja rapuja.

Nosy Be Madagaskar Nosy Be Madagaskar Nosy Be Madagaskar

Komban saarella oli jo paikallisasutustakin ja saaren rannat olivat ainakin sinä päivänä kun risteilyvieraat sinne rantautuivat yhtä matkamuistomyymälää. Myytävät tuotteet vaikuttivat kuitenkin selkeästi autenttisilta ja rahat mahdollisista ostoksista jäivät mitä luultavammin paikallisille. Lisäksi matkamuistomyymälät ylös eläinpuistoon vievän tien varrella elävöittivät kivasti kiipeämistä! Ei niin, että reitti muuten oikeastaan raskas olisi ollut, mutta kuumaan ja kosteaan tottumattomalle muutama kilometrikin on paljon (ja ehkä niitä kilometrejäkin oli enemmän kuin muutama, sillä päivän askelsaldoksi näytti kertyneet yli 17 000 askelta). Myytävät tekstiilit oli muuten levitetty rannalla pyykkinaruille siten, että ensin luulin niiden olevan vaan asukkaiden pyykkejä! Kyläläisten pyykit puolestaan oli levitelty kallioille tai pensaiden päälle kuivumaan. Kumpikin tapa oli minulle uusi tuttavuus.

Nosy Be Madagaskar Nosy Be MadagaskarNosy Be MadagaskarNosy Be Madagaskar

Lemurpuiston poluilla näimme paitsi lemureita muutamassa paikassa myös erilaisia värikkäitä liskoja ja kameleontteja. Niin Tanikelyllä kuin Komballa lemurit olivat puolikesyjä, eli puisto-oppaat saivat ne hedelmänpaloilla vaikka syömään turistien kädestä, mikä oli tietysti sikäli kivaa, että eläimiä näki lähietäisyydeltä ja niistä sai myös kuvia ilman teleobjektiiveja. Eikä puistosta minkäänlaista eläintarhavaikutelmaa syntynyt, eli kyllä lemurit ihan vapaasti saarella liikkuivat.

Nosy Be Madagaskar Nosy Be Madagaskar Nosy Be Madagaskar Nosy Be Madagaskar

Nosy Be MadagaskarKoko päivän (7,5 tunnin) retkellä meillä tarjottiin Komban saarella myös lounas: riisiä, kalaa, lihavartaita, patonkia, mangoa ja muita hedelmiä. Costa oli varmaan evästänyt käyttämiään lounasravintoloita, joita oli useampia, hygeniasta, sillä tarjoiluhenkilökunta käytti steriilejen käsineiden näköisiä muovikäsineitä tarjoillessaan! Lyhyemmillä retkillä, joita teimme seuraavina päivinä, ei tarjoiltu maissa ruokaa, vaan retket päättyivät sen verran ajoissa, että ihmiset ehtivät laivaan lounaalle.

Nosy Be MadagaskarNosy Be Madagaskar

Komballa lounaan jälkeen oli vielä aikaa kiertää matkamuistokujia – tai lähteä kävelemään rannalle. Täälläkin sata metriä riitti siihen, että arviolta 100 turistia jäi taakse ja pääsit katsomaan paikallisten lasten leikkiä rannalla, kalastajaveneitä ja kalastustakin. Rannalla liikkuessaan piti kuitenkin olla varovainen, sillä lasinsirut ja vanhat peltitölkit kansoittivat hiekkarantaa siinä missä simpukat ja korallinpalatkin.

Muitakin retkiä Nosy Bessä olisi tietysti ollut tarjolla: rannalle, purjehtimaan katamariinilla tai kaupunkiin, mutta niistä en osaa sanoa, sillä päivä Nosy Bessä riittää vaan yhdelle retkelle ja me valitsimme lemurit.

Retken varustuksesta muuten sen verran, että saarille rantaudutaan rantaveteen (ns. wet landing), eli rantasandaalit vaikka riittävät jalkineiksi. Meillä oli mukana tukevammatkin kengät, mutta käytännössä majakalle kuin lemur-puistoon Kombassa saattoi kyllä kävellä rantasandaaleillakin.

Laivalle palatessa ja/tai laivalla kannattaa muuten myös havainnoida pienten paikallisen veneiden ”laivastoa” laivan perässä ja kyljessä. Aika uskomatonta yritteliäisyyttä myydä erilaisia tavaroita pienistä veneistä jättiläismäiselle risteilylaivalle, mutta ehkä joku kuitenkin joskus sitten ostaa jotain. Miehistökannelta, 3. kerroksesta, jotain naruja alas veneisiin näytti menevän.
Parhaiten ”laivaston” näkee 6. kannelta laivan perästä pujahtamalla ulos ”Crew only” ovesta.

Nosy Be Madagaskar