Bodö - Moskenes

Meren läheisyys tekee hyvää

Meren lähellä olemme rauhallisempia ja luovempia otsikoi Huffington Post juttunsa meribiologi Wallce J. Nicholsin kirjasta Blue Mind.

Lomat rannalla, kylpylät, purjehtiminen, uiminen, jopa pitkät suihkut ja rentouttavat vaahtokylvyt, ovat kaikki saman asian ilmentymää. Sininen väri rauhoittaa.

Lifehack -sivusto analysoi vielä syvemmin aihetta ja toteaa veden läheisyyden vaikuttavan positiivisesti mielenterveyteen.

Moskenes
Moskenesin sisääntulo

Veden läheisyys rentouttaa. Rentoutuminen edesauttaa inspiraatiota ja luovuutta.

Meri saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Tunne siitä, että on vain pieni osa suunnatonta maailmankaikkeutta tekee nöyräksi ja pakottaa olemaan läsnä tässä hetkessä.

Suuria ajatuksia merestä ja vedestä, mutta jotenkin nämä joskus viime viikkojen mittaan sattumalta minut tavoittaneet jutut ovat tulleet mieleeni näiden ensimmäisten Lofooteilla viettämiemme päivien aikana.

Unstad
Unstadin ranta

Matkasimme Bodöstä Moskenesiin lautalla. Sää suosi meitä ja neljä tuntia aurinkoisella, lähes tyynellä merellä irroitti tehokkaasti paitsi mantereesta myös arjesta.

Ensimmäisenä iltana ajoimme kuvankauniiden kalastajakylien ohi Lofoottien eteläisimmillä saarilla tietäen, että tulemme takaisin, sillä reittimme Lofooteilla kulkee etelästä pohjoiseen ja takaisin etelään ja lautalla takaisin Bodöhön. Näin tuntui helpoimmalta, sillä olemmehan reissussa lentäen ja vuokra-autolla.

Ballstad
Ruohokattoinen vaja Ballstadissa

Ensimmäisenä päivänä ajoimme rannalta toiselle, aamupäivällä matalalla roikkuvien pilvien alla, mutta illalla jo auringonsäteiltä suojautuen.

Etsimme sunnuntai-illan hiljaisuudessa auki olevaa ruokapaikkaa pienestä kalastajakylästä ja juuri kun olimme jo luovuttamassa löydämme pienen ravintolan merinäköalalla. Paikka on lähes ruuhkainen, mutta kuitenkin ihmeellisen rauhallinen. Useimmat ihmiset asettuvat pöytiin rinnakkain, katsellen merelle.

Ballstad
Kræmmervika Havn Ballstadissa

Ensimmäisten öiden mökkimme on sisämaassa, sillä olimme majoitusvarausten kanssa turhan myöhään liikkeellä, mutta nukkuihan sitä sielläkin, tunturikoivujen keskellä.

Tänään ajoimme kuvankaunista rantatietä Leknesin kupeesta Henningsværin pieneen kalastajakylään, monen monta merenlahtea kiertäen ja korkeita taivaisiin ulottuvia pieniä yksisuuntaisia siltoja ylittäen. Välillä pysähdellen: vaikka tiet ovat kapeita tai juuri siksi, niiden reunalla on taajaan levennyksiä, jotka sallivat kuvaustauon tai muuten vaan tauon. Taisipa meiltä muutama sillanyritysvuorokin jäädä väliin, mutta ei meillä ole kiire. Kokonainen viikko näillä muutamalla saarella, näissä maisemissa!

Rolvsfjord
Rantatietä Leknesistä pohjoiseen

Nyt olemme täällä, Henningsværin pienessä kylässä, meren sylissä.
Odottaen vielä illaksi varaamaamme veneretkeä, merelle ja keskiyön aurinkoon.

Henningsvær
Henningsvær Bryggehotel

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)! – etenkin matkoilla ollessamme ensimmäiset kuvat ja vaikutelmat julkaisemme usein näissä kanavissa.

Helsinki T K Justin Ng

Valokuvien jälkeen?

… vaiko sittenkin vaan niiden vaihtoehtona?

Lonely Planetin uutiskirjevirrassa pysähdyin hetki sitten yhteen, jonka pääaiheena oli Sketching for travellers: reasons to swap your smartphone for a pencil or paint.

Lonely Planet sketching

Juttu aloittaa kaukaa historiasta, luolapiirroksista, ja jatkaa nykymaailman kuvatulvaan katsojan näkökulmasta ja kuvaajan haasteisiin yhä nopeammin kasvavien valokuvakirjastojen kanssa.

Vaihtoehdoksi tarjotaan kameran vaihtamista kyniin, väreihin ja luonnoslehtiöön. Piirros  ei synny hetkessä kuten valokuva, mutta samalla piirtäjä tulee todella kiinnittäneeksi huomiota näkymän kaikkiin yksityiskohtiin. Piirros yhdestä paikasta, toinen toisesta ja luonnoslehtiöstä syntyy kokonainen matkapäiväkirja!

Urban sketching

Piirtämiselle, Urban sketching, on jopa määritelty periaatteet, sisältäen kahdeksan periaatetta, kuten esimerkiksi:

  • piirros tehdään paikan päällä (viimeistelyn tukena voi kuitenkin käyttää valokuvaa),
  • piirros on totuudenmukainen
  • kuvat valmiista piirroksista jaetaan verkossa.

(Kaikki periaatteet voit halutessasi lukea Lonely Planetin jutusta.)

Lonely Planetin mukaan ilmiö on nousemassa maailmalla ja asian tiimoilta järjestetään näinä päivinä Manchesterissa tapaaminenkin. Paikalliset ryhmät eri puolilla maailmaa järjestävät silloin tällöin tilaisuuksia, jossa kokoonnutaan puoleksi päiväksi yhdessä piirtämään jotain valittua kohdetta. Suomessa omaa Urban Sketchers -ryhmää ei vielä taida olla, mutta järjestön sivulta voi halutessaan katsoa muutamia Suomi-aiheisia piirroksia. Ja maailmalla liikkuessaan voi varmasti mennä tällaiseen tapaamiseen mukaan, jos sellaisen onnistuu verkosta löytämään.

Tämän jutun otsikkokuva on Suomessa jonkin aikaa oleskelleen T K Justin Ngin piirros kuten alla olevat kaksi työtä (hänen luvallaan). Lisää piirroksia Helsingistä ja mm. Tukholmasta voit ihailla halutessasi hänen Instagram-tilillään.

tk justin ng helsinki1 tk justin ng helsinki2

Kuvia suomalaisilta

Vaikkakin Lonely Planetin jutussa myös korostetaan, että kaikki osaavat piirtää, kukin omalla tyylillään, niin en sittenkään usko, että blogissamme valokuvat ihan hetkeen vaihtuvat piirroksiin, vaikka piirroksiakin olen blogeissa jo nähnyt.

Matkalla lähelle ja kauas blogin Utö-jutussa huomasin äskettäin käytetyn myös muutamaa piirrosta saarelta.

Utö

Ainoa oma kouluaikainen työni, jonka olen säilyttänyt kaikki nämä vuodet, ja joka on meillä jopa seinällä esillä, on tämä.

Omena taiteilija Heino

Joskus olen kyllä miettinyt, että voisi olla kiva osallistua vaikka akvarellikurssille.
Viime syksyn lehtikirjoituskurssille mennessäni näin Malmitalon käytävässä muiden töitä ja ihastuin mm. tähän – olisi käynyt vaikka minunkin omakuvakseni!

Omena taiteilija Heino

Prisma – valokuvasta taidetta

Akvarellikurssia odotellessani taidan tyytyä uuteen suosittuun Prisma -kuvankäsittelyohjelmaan (saatavina toistaiseksi vain iPhonelle, myöhemmin myös Androidille).

Prismalla valokuvan saa muutettua haluamansa tyyliseksi taiteeksi. Alla muutama tähän mennessä kyseisellä ohjelmalla tekemäni kuvapari, josta saa ehkä vähän käsitystä siitä mihin se pystyy. Kuvan muokkaamiseen on tarjolla lukuisia eri tyylejä, joiden kaikkien kokeileminen on ehkä hiukan hidasta puuhaa, mutta useimmiten joku niistä tuntuu tiettyyn kuvaan heti oikealta. Myös ”taide-efektin” voimakkuutta voi halutessaan säätää, mutta näissä ensimmäisissä kokeiluissani olen yleensä käyttänyt ”koko tehoa” – ainakin katsojalle on selvää, että kuvaa on muokattu, eräänlaista rehellisyyttä kuvankäsittelyssä sekin mielestäni.

Ortodoksinen hautausmaa Ortodoksinen hautausmaa Prisma Meriharakka Meriharakka Prisma Havsvidden Havsvidden Prisma Merenkulkumuseo Merenkulkumuseo Prisma

Prismasta oli äskettäin Helsingin Sanomissakin iso juttu, jos haluat lukea siitä lisää.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

 

Pommern

Ahvenanmaan parhaat – 10 kohdetta onnellisten saarella

Helsingin sanomien Kuukausiliitteen kuvareportaasi Ahvenanmaalta muutaman vuoden takaa on otsikoitu Ahvenanmaa on onnellisten saari.
Totta, myös lomailijalle: monet lomani Ahvenanmaalla ovat olleet onnistuneita ja olen ollut saarilla onnellinen.

Ahvenanmaan juttujemme jäljiltä lukijamme toivoi Ahvenanmaan Top 10 –listaa. Tässä se on, meidän listamme. Hyöstettynä lainauksilla Ilkka Malmbergin artikkelista Ahvenanmaa on maailman paras paikka, mutta yhtä asiaa siellä pelätään: suomea. Artikkeli liittyy yllä mainittuun Laura Ojan kuvareportaasiin ja molemmat on julkaistu elokuussa 2014.

Listamme ei ole paremmuusjärjestyksessä vaan summittaisessa maantieteellisessä järjestyksessä, samalla suunnalla olevat lähekkäin.

”You want clean?” kysyy hotellisiivooja seuraavana aamuna ovenraosta. Ei ruotsiksi, eikä varsinkaan suomeksi. Monen suomalaisturistin ruotsi lipsahtaa kaupoissa ja kahviloissa englanniksi. Kun kysymykset käyvät vaikeammiksi, pienet kielet sysätään syrjään.
Kielipolitiikka on tiukkaa. Ahvenanmaa ei ole kaksikielinen vaan yksikielinen. Hotell, rea, hiss.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja s/v Pommern

MerenkulkumuseoMerenkulkumuseo ja museolaiva sijaitsevat Maarianhaminan länsirannalla. Kiertele myös Länsisatamassa, soluttaudu ruotsalaisten veneilijöiden joukkoon ja syö tai juo ÅSS:n ravintolassa.

Maarianhaminan arkkitehtuuri on levollista ja asemakaava väljä. Suuret puutalot ovat kaukana toisistaan, isoilla tonteilla. Täällä on merenkulun rahoittamia suuria kaptenshuseja ja ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin piirtämiä sveitsiläistyylisiä puutaloja. Niitä on jäljellä yhteensä 44. Suuret lehtipuut – lehmukset, saarnet, vaahterat – kohoavat arvokkaasti talojen ylle.

Lue lisää: Merellinen Maarianhamina

Merikortteli

Merikortteli

Merikortteli puolestaan on Maarianhaminan itärannalla, Itäsataman vieressä. Purjelaivoja, taidekäsitöitä ja suomalaisia veneilijöitä. Jos pidät kauniista tavaroista ja miljööstä, niin tee myös retki Stickstuganiin Järsössä, vaikka Itäsatamasta vuokratulla pyörällä.
Hotel Arkipelagissa voit tarkkailla Itäsataman elämää mukavasta hotellihuoneesta.

Ahvenanmaalaisten elinajanodote on korkeampi kuin muualla Suomessa. Täkäläiset tuntevat itsensä terveemmiksi, tupakoivat ja ryyppäävät selvästi vähemmän, ovat hoikempia, harrastavat enemmän liikuntaa, harjaavat hampaansa useammin ja tekevät huomattavasti vähemmän itsemurhia kuin mannersuomalaiset.

Lue lisää: Värikäs Maarianhamina (ja Järsö)

Jan Karlsgård ja Kastelholman linna

Jan KarlsgårdJan Karlsgård on kaunis kotiseutumuseo ja samalla alueella sijaitsee myös Kastelholman linna. Syön ennen tai jälkeen tutustumisretkeä lounas tai päivällinen (tai molemmat) Smakbyn mainiossa ravintolassa.
Yövy lähistöllä vaikka Kvarnbossa.

Ahvenanmaa onkin yksi maailman parhaimmista paikoista. Joka 200. suomalainen syntyy Ahvenanmaalle. Jos Suomeen syntyminen on lottovoitto, niin Ahvenanmaalle syntyessään tämä onnekas vauva saa jotain vielä Jokeristakin.

Lue lisää: Juhannussalot

Smakby

Bomarsundin linnoituksen rauniot

Bomarsundin linnoitus

Bomarsundilla on aivan erityinen asemansa Ahvenanmaan historiassa ja sen nykyisessä asemassa. Kiertele raunioilla ja ihmettele sen kokoa. Kuvauta itsesi tykin vierellä tai päällä. Matkalla sinne pidä tauko Uffe på Berget –kahvilassa.

Ahvenanmaan aseman eriskummallisuus juontuu Krimin sodasta 1854–1856. Sen yhteydessä englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Ahvenanmaalle ja tuhosivat keskeneräisen Bomarsundin linnoituksen, josta oli tulossa Viaporin kokoinen linnoituskaupunki.
Bomarsundia ei saanut rakentaa uudestaan. Samassa yhteydessä demilitarisoitiin myös Mustameri, mutta sitä ei kukaan muista.

Lue lisää: Muistojen Ahvenanmaa

Vårdö

Vårdön kirkko

Vårdö on kuuluisa etenkin Myrskyluodosta, jota tosin ei ihan sillä nimellä ole olemassakaan. Mutta Stormskärs Värdshus on olemassa ja tarjoaa matkailijalle yösijan ja jos haluat iltaretken Väderskärille: ulkoluodolle, jossa Myrskyluodon Maija kuvattiin. Väderskär on retken arvoinen vaikket mitään Myrskyluodon Maijasta tietäisikään: tällaisilla saarillakin täällä aikoinaan asuttiin.
Simskälassa on myös kirjailija Anni Blomqvistin kotitalo.

Vårdön Simskälassa kielikiistat unohtuvat. Päässä alkaa soida Lasse Mårtenson.
Täällä on kirjailija
Anni Blomqvistin kotitalo. Hän syntyi täällä kymmenlapsiseen kalastajaperheeseen, eli täällä melkein koko vuosisadan ja kirjoitti Myrskyluoto-sarjansa.
Se kuvaa saaristolaisperheen ankaraa elämää Ahvenanmaalla. Anni Blomqvist oli omassa elämässään menettänyt merelle sekä kalastajamiehensä että -poikansa.

Lue lisää:

Eckerö

EckeröEckerö on ruotsalaisinta Ahvenanmaata. Käringsundin leirintäalueella on valtavia, luultavasti pysyviä, asuntovaunuasumuksia. Käringsundin satamassa on ruotsalaisia veneitä matkalla Suomeen ja suomalaisia veneitä matkalla Ruotsiin. Tarjolla on myös hienoja uimarantoja, historiaa ja kulttuuria:
Tutustu valtavaan posti- ja tullitaloo: sen kahviloihin, putiikkeihin ja näyttelyihin. Gastro Pubissa Käringsundin satamassa on suosittu ruokapaikka – jos se on liian suosittu, niin Käringsund Resort & Conference tarjoaa vaihtoehdon.
Yövy lähellä vaikka Björnhufvudissa. Tai leiriydy ruotsalaisten sekaan.

Ahvenanmaa on myös tax-free-alue. Sieltä voi tuoda vähän halvemmalla viinaa, tupakkaa, karkkia ja kosmetiikkaa. Samanlainen erityisasema EU:n sisällä on Kanariansaarilla ja pyhällä Athos-vuorella.

Lue lisää:

Märketin majakka

Märket

Lähde Eckeröstä iltaretkelle Suomen ainutlaatuisimmalle majakalle. Täällä Ruotsi on Suomen itäpuolella.

Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla eletään kyllä yhtä vanhaksi kuin Ahvenanmaalla, mutta Ahvenanmaalla sairastutaan dementiaan ja alzheimeriin yli kolme kertaa harvemmin.

Ahvenanmaa on kiltti. Tällä vuosituhannella maakunnassa on ollut kolme henkirikosta. Lapissa pääsee viisi kertaa herkemmin hengestään.

Lue lisää: Åland 2011

Havsvidden

Havsvidden

Matkusta pohjoiseen. Kulje Getan punaisilla kallioilla. Majoitu Havsviddeniin saaren pohjoisrannalla. Ihaile Selkämerelle aukeavia upeita näkymiä. Nauti luksuksesta ja gourmet-ruuasta.

Tiemerkinnät ovat vähän erilaiset, ja liikennemerkeissäkin on pieniä eroja: esimerkiksi hirvivaaran hirvi juoksee niska lysyssä. Eikä merkkien tekstejä missään tapauksessa suomenneta. Niinpä hidasteen kohdalla lukee vain farthinder. Suomalainen ei ymmärrä, ja englanninkielistä naurattaa.

Lue lisää: Åland 2011

Ahvenanmaan pannukakku

Ahvenanmaan pannukakkuTarjolla jokaisen majoituksen aamiaisella ja jokaisessa kahvilassa. Kokeile myös kotona. Vaikka tällä Andalusian Auringossa -blogin reseptillä.

Olisipa hienoa viettää täällä hiljainen talvi. Iltaisin kaduilla ei liiku ketään, siellä tuuli ulvoo ja kasailee lunta nurkkiin. Kai sitä edes sen verran tulee, että pienoisgolfradan reiät täyttyvät.
Tassuttelisi villasukissa, ottaisi lirauksen tax-free-konjakkia ja Vihreän kuulan. Kun ensin olisi käynyt kirkkokuorossa laulamassa Få vi en gång mötas. Yhtehenkö tulla saamme.

Lue lisää: Juhannuksen parhaat

Saaret: Kökar, Kumlinge, Sottunga …

Monet vannovat Ahvenanmaalla pyöräilyn nimeen. Me olemme liikkuneet saarilla lähinnä purjeveneellä ja autolla. Jos reittisi ja aikataulusi sallii poikkeamisen myös muilla kuin pääsaarella, niin lähde! Jos voit valita vain yhden, niin ota vaikka Jää-romaanin Kökar ja yritä päästä myös Källskärille. Saarille pääsee yhteysaluksilla. Varmasti myös pyörällä!

Maarianhaminalaisten bruttokansantuote (65 624 euroa) henkeä kohden oli vuonna 2010 omaa luokkaansa Suomessa. Helsingin seutukunta oli toisena (46 517 euroa). Keskiarvo oli noin 33 000 euroa. Puolet ahvenanmaalaisten bkt:sta.
Kyllä ne ovat vauraita. Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo on 2011 Ahvenanmaalla selvästi korkein: 37 104 euroa. Uudellamaalla 33 296, koko maassa 29 817 euroa.

Lue lisää: Ahvenanmaan ympäri purjeveneellä kesällä 2006

Eckerö

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Yhteistyössä Visit Ålandin kanssa, vuoden 2016 osalta.

 

 

Save

HS juttu_fea

24 todellista tapaa ostaa tuliaisia

Anna-Stina Nykäsen juttu 24 todellista tapaa ostaa tuliaisia – tunnistatko niistä omasi ? sunnuntain Helsingin Sanomissa 17.7.2016 haastoi miettimään omia ostoksiani maailmalla.

Ensireaktioni oli, että emmehän me osta mitään, paitsi uusista maista jääkaappimagneetin, mutta ei tämä aihe ihan sillä sittenkään tullut kuitattua.
Tämän jutun innoittajana ollut juttu kannattaa lukea ennen alla olevia kommenttejani – ihan kaikki ryhmät eivät välttämättä aukene ihan lyhyina otsikoina.

      1. Ihannetuliainen on 2000-luvulla – leipä.
        Harvemmin – Ahvenanmaalta tosin toimme juuri mustaa saaristoleipää, ja Ruotsista olemme joskus tuoneet Kavringia, mutta laajemmin, ei.
      2. Hamstraus
        Hesarin jutussa mainitaan keksit ja pateepurkit. Keksejä ja suklaata tuomme itse asiassa aika usein. Pateeta emme ole tuoneet. Juustoja joskus. Kaikkia kuitenkin niin pieniä määriä, etten hamstrauksesta puhuisi.
      3. Klassikot
        Sahrami?! Tai siis mausteita yleisemmin. Pari kertaa olen sortunut sahramia tuomaan, mutten enää, kun edellisetkin ovat jääneet lopulta lähes käyttämättä.
      4. Rutiinit
        Aina Lontoossa (tai yleensä Englannissa) käydessäni käyn Long Tall Sallyn liikkeessä. Ja Tukholmassa Gudrun Sjödenillä. Tosin asioin edellisen kanssa myös postitse ja jälkimmäinen on nykyisin Helsingissäkin.

        Long Tall Sally
        Long Tall Sallyn valikoimaa (kuvakaappaus nettikaupasta)
      5. Edelläkävijyys
        Ei taida enää paljoa olla mitä ei Suomestakin saisi. Kauan kauan sitten muistan, miten minulla oli luokan ensimmäinen taskulaskin, kun isä toi sellaisen ulkomailta. Ohuita liukuestesukkia roudasin Lontoosta siskon lapsille, Suomesta kun sai vaan paksuja, joita ei voinut kenkien kanssa käyttää. Lontoon Disney-myymälöiden uimapuvut olivat kova sana pienille tytöille!
      6. Välttämättömyys
        Long Tall Sally riittävän pitkine housuineen ja legginseineen tuli käsiteltyä jo kohdassa 4. New Yorkissa ihastelen vaatteiden laajaa kokovalikoimaa, mutta yhä vähemmän vaatteita ostan enää matkoilta.
      7. Tukituotteet
        Tässä kohtaa syyllistyn ostamatta jättämiseen, kun en halua kotiini sitä rihkamaa. Viimeksi Ruandassa juttelin paikallisen oppaamme kanssa ja ehdotin, että voisivat käsityötoreille asettaa pääsymaksun, jota vastaan saisi huonoa omatuntoa kokematta ottaa valokuvia kaikesta värikkäästä ja jos sitten jotain ostaisi, se voitaisiin vaikka tuotteessa hyvittää. Mielelläni maksaisin, kuvaamisesta.

        Käsitöitä Ruandassa
        Käsitöitä Ruandassa
      8. Kirppislöydöt
        KirppishamsteritLasse ei oikein näistä innostu. Berliinissä vuosia sitten sen verran kuitenkin kiertelimme, että sain ostettua mielestäni kivan hamsteriparin, hamsteriharrastaja kun olen ollut.
      9. Arkitarvikkeet
        Pari kertaa olen ostanut pesukoneeseen laitettavia paperinpaloja, jotka sieppaavat irtoavaa väriä itseensä. Ei löytynyt aikoinaan Suomesta. Vessapaperia en ole vielä ostanut, mutta kun sukulaisilla Ruotsissa näin God Jul -koristeltua vessapaperia, niin ostaisin kyllä, jos joulun alla Ruotsissa moista sattuisi sopivasti vastaan tulemaan.
      10. Käyttötavarat
        Mallorcan tuliaisiaHarvoin, mutta harvoin Suomessakaan enää. Mallorcalla viime kesänä yksi suolapippuriastiapari hellyytti ostamaan itsensä.
      11. Sosiaaliset pelimerkit
        Nyt lyö tyhjää – kävisikö kokoelma taidelintuja, jotka on ostettu eri puolilta maailmaa? Yksi niinkin läheltä kuin Porvoosta, kaukaisin Queenstownista Uudesta Seelannista.

        Pieni osa lintukokoelmaamme
        Lintuja Krakovasta, Queenstownista ja Dublinista
      12. Keräily
        Jääkaappimagneetti on jokaisesta maasta, jossa olemme käyneet. Osa itse teetettynä omasta valokuvasta, kun ei ole muuten sellaista saatu. Osa myöhemmin lukijoiltamme saatuja, mutta nämäkin siis vaan maista, joissa olemme käyneet, mutta aikoinaan jättäneet sen magneetin ostamatta.
      13. Merkkituotteet
        Sisarentyttärieni kanssa New Yorkissa ollessani, kun heidän kanssaan tuli paljon kierreltyä kaupoissa, tulin minäkin ostaneeksi DNKY:n kietaisuneuleen ja Marc Jacobsin laukun. Kummatkin myin pois alle vuoden sisällä niiden ostamisesta – eivät oikein sittenkään olleet minun juttuni.
      14. Uskonnollisuus
        Iranissa olin jotenkin niin yllättynyt siitä, että moskeijassa jaettiin turisteillekin rukouskiviä, että otin sellaisen ja toin sen kotiinkin. Siinä se nyt on, kirjahyllyssä, toistaiseksi.Rukouskivi ja pehmojääkarhu
      15. Paikallisbrändit
        Taas lyö tyhjää. Kävisikö Santiago de Chilessä Pablo Nerudan talon museokaupasta ostetut postikortit? Ehkä ei kuitenkaan. Jääkarhupehmolelu Huippuvuorilta? Musta helmi Tahitilta?
      16. Valovirheet.
        Ei enää – omat vaatevärit alkavat olla siinä määrin jo tässä iässä hallussa, ettei ”outoja” värejä hyväksy maailmallakaan.
      17.  Villitykset.
        Runsas vuosi sitten Kaliforniassa niin moni kanssamatkustajista hehkutti EOS:n huulikiiltoja, että ostin uteliaisuuttani yhden. Taisin sitten dumpata siskontyttärelle.
      18. Tatuoinnit.
        Juu ei. Ei edes hennalla.
      19. Erotiikka.
        Binderin grafiikanlehtiEi. Isältäni saimme kyllä aikoinaan Sveitsin-tuliaisena melko eroottisen grafiikanlehden.
        Viimeisen muuton jäljiltä sille ei heti löytynyt paikkaa, ja lainasin sen veljelleni, joka sittemmin väitti hukanneensa sen omissa muutoissaan! Tai sitten ei vaan halua siitä enää luopua …
      20. Feikkituotteet.
        Käyvät kuulemma joidenkin mielestä vitsistä, rantaroleksit. Eivät naurata, minua.
      21. Luksus.
        Kosmetiikkaa matkalta
        Kosmetiikan ostan edelleen enimmäkseen lentokentiltä. Stokkalta sen verran, tarjouksista, että tiedän hintatason, jonka yli ei maailmalla kannata maksaa.
      22. Roska.
        Museolippuja saatan säästää hetken, jos vaikka blogijutun kuvitukseksi sattuin tarvitsemaan. Mutta sen jälkeen heitän ne kyllä roskiin – eivät päädy lipaston laatikkoon.
      23. Materia.
        Hiekkaa, kiviä ja simpukoita löytyy edelleen. Pieniä määriä. Uusia ei juuri tule.

        Simpukoita ja hiekkaa
        Simpukoita, kiviä, hiekkaa maailmalta – ja musta helmi Tahitilta
      24. Tarinanpala.
        Viimeisimpänä tulee mieleen Keniasta meille ”kulkeutunut” seepra. Aluksi harmitti koko seepra, mutta on sekin nyt jotenkin meille kotiutunut, Zimbabwesta tuodun ja tanskalaisen Kay Bojesenin seepran kaveriksi.

        Seeprat
        Seeprat Keniasta, Zimbabwesta ja Tanskasta

Luitko Sinä Helsingin Sanomien -jutun? Herättikö se Sinut miettimään kotiisi kulkeutuneita matkamuistoja? Onko joku ryhmä ylitse muiden – tai jollain yksittäisellä esineellä ihan ehdoton tarina?

Parhaat kommentit palkitsen pienellä matkamuistolla Lofooteilta, jos jätät kommentin ohella toimivan sähköpostiosoitteen, että saan Sinuun yhteyttä!