Portugal asunnot feature

Etelän lämmössä tammikuussa

Ajatus muutamasta tammikuisesta viikosta Portugalin etelärannikolla syntyi lievästä uteliaisuudesta eläkeläisten talvipakoon, suuntautui se sitten Espanjan tai Portugalin aurinkorannikolle.

Päivälämpötilat Algarvessa ovat vaihdelleet näinä viikkoina ehkä 13 ja 17 asteen välillä, mutta iltaisin ja öisin mennään lähes aina alle 10 asteen ja täkäläisisssä asunnoissa ei yleensä ole lämmitystä, joten vaikka päivällä lounas tai kahvitauko aurinkoisella terassilla onnistuu ilman päällysvaatteitakin, niin illalla asunnossa villasukat ja esimerkiksi iso lämmin huivi on tarpeen!

Albufeira sää

Portugalissa asuimme ensimmäisen viikon Albufeirassa pienkerrostalossa vanhan kaupungin ytimessä ja nyt Cadizista palattuamme asetuimme pieneen taloon Tavirassa. Kumpaakin asuntoa voisi luonnehtia uudehkoksi ja hyvätasoiseksi.
Asuntojen lämmitys on täkäläisittäin tyypilliseen tapaan (olettaisin, muutaman nettijutun perusteella) järjestetty huonekohtaisilla ilmalämpöpumpuilla, mikä on varmasti sikäli kätevä ratkaisu, että samoja ilmalämpöpumppuja voidaan käyttää kesäkuukausina huoneiden viilentämiseen – ja sehän tulee tarpeeseen ajoittain yli 40 asteen lämpötiloissa! Ilmalämpöpumppujen lisäksi kummassakin asunnossa on ollut kylpyhuoneessa vielä erillinen lämmitin.

Kämppä AlbufeiraKämppä Tavira

Ja saahan näillä, ilmalämpöpumpuilla ja lämmittimillä, asunnot lämpimiksi, mutta lämmön säätely on osoittautunut hiukan haasteelliseksi: alkuillasta huoneet tuntuvat helposti kylmiltä, mutta sitten aamuyöstä, lämpimän peiton alla, onkin jo kuuma. Samoin asuntoon saavuttaessa molemmat asunnot olivat aluksi jääkylmiä: ehkä ne olivat olleet ainakin muutaman päivän tyhjillään ennen meitä, näin talvikaudella, jolloin niitä ei oltu lämmitetty lainkaan, joten ensimmäisenä iltana uudessa asunnossa ei ole ollut kovin kiire riisua päällysvaatteita …

Kämppä Tavira Kämppä Albufeira

Vuokra-asunnoissamme olemme antaneet ilmalämpöpumppujen lämmittää koko ajan ja kylpyhuoneen lämmitinkin on ollut päällä aamuin ja illoin, sähkölaskusta välittämättä, sillä emme maksa sähköstä erikseen. Pitempiaikaista vuokrausta täällä mahdollisesti ajattelevan on hyvä joko varmistaa, että sähkö kuuluu vuokraan tai varautua isoon sähkölaskuun, jos haluaa lämpimän asunnon.

Ilmalämpöpumppu TaviraKylpyhuonelämmitin

Myöskään omat vaatevalintamme eivät näille viikoille ole osuneet ihan nappiin: yhdessä yhteisessä matkalaukussamme on puolet vaatteista edelleen käyttämättä: t-paitoja, toppeja, kesäisempiä housuja siinä missä pitkähihaiset paidat ja ohuet neuleet ovat olleet niin käytössä kuin jo pesussakin (asunnoissamme on ollut myös pesukone).
Jos palaisimme tänne jonain toisena talvena, niin ottaisimme mukaan enemmän lämpimiä vaatteita ja niitä villasukkia ja lämpimiä kotivaatteita.
Toki täällä markkinoilla ja marketeissa olisi muutamalla kympillä myytävänä fleesepaitoja ja -takkeja, mutta emme nyt kuitenkaan ole niitä päätyneet ostamaan, kun ei niille kuitenkaan olisi muuta tarvetta kuin jonain iltana nyt täällä.
Ostoskeskusten kodintekstiilimyymälöissä on myös näyttänyt tähän aikaan vuodesta olevan runsaasti tarjolla lisäpeittoja tai -huopia!

LisähuopiaPyykkipäivä

Etelä-Euroopan asuntojen viileydestä ovat äskettäin kirjoittaneet myös Fuengirolassa putkiremonttia paossa talvea viettävä Maailmanmatkaajaystävämme ja Madridiin äskettäin opiskelemaan muuttanut Katja.

Mutta, asuntojen viileydestä ja lämmitystarpeesta huolimatta, en pitäisi sitä kuitenkaan asiana, jonka takia Etelä-Eurooppaan ei talvellakin voisi tulla, siihen pitää vaan mielellään olla varautunut. Toistaiseksi kokeneet tällä suunnalla vain yhden sadepäivän ja senkin Afrikassa, Ceutassa, muuten sää täällä on ollut koko ajan häikäisevät kirkas ja aurinkoinen!

Tavira

Top 10 feature

Top 10 -matkailublogit tammikuussa 2017

Cision julkaisi tänään tammikuiseen tapaansa Top 10 -listan Suomen suosituimmista matkablogeista – ja tällä kertaa myös Meriharakka mahtui kymmenen kärkeen!

Iso kiitos siitä teille kaikille, lukijoille ja ihan erityisesti juttujamme/kuviamme/viestejämme blogissa, Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä kommentoinneille, sillä Top 10 -blogien valinnassa painotetaan erityisesti linkityksiä, kommentteja, päivitystiheyttä, päivitysten lukumäärää sekä bloggaajan ja lukijoiden välistä vuorovaikutusta.

Cadiz

Meriharakka on muiden (ja aikaisempien vuosien) Top 10 -matkailublogien joukossa vähän outo lintu sikäli, että maabongausharrastuksemme myötä matkamme suuntautuvat kaikkialle maailmaan: blogistamme ei löydä vinkkejä Tallinnaan eikä Thaimaahan, mutta kylläkin Ruandasta Iraniin ja Huippuvuorilta Grönlantiin – kesäistä Suomea unohtamatta.
Olemme myös senioripariskunta, siinä missä monet bloggaajat ovat meitä paljon nuorempia. Myös osa lukijoistamme on sitä ikäluokkaa, joka vaikkakin matkablogeja lukee, harvoin innostuu kirjoittamaan kommentteja eikä välttämättä ole lainkaan mukana sosiaalisen median kanavissa, joten vuorovaikutus verkossa on meillä ollut vähäisempää kuin nuoremmilla. Mutta selvästikin nyt jo riittävää myös koko suomalaisten matkablogien joukossa!

Cadiz

Vuoden 2017 koko Top 10 -matkailublogien lista on:

  1. Veera Bianca
  2. Kaukokaipuu
  3. Travellover
  4. Vaihda vapaalle
  5. Urbaani viidakkoseikkailijatar
  6. Meriharakka
  7. Kohteena maailma
  8. Muru Mou
  9. Rimma + Laura
  10. Maailman äärellä

Itse luen näistä useimmiten – kuten sattumalta äskettäin tulin kertoneeksi blogeja Vaihda vapaalle, Kohteena maailma ja Muru Mou, mutta muutkin ovat toki tuttuja jo bloggausvuosien varrelta. Ja onhan tosi loistavaa, että näitä suomeksikin kirjoitettuja matkablogeja on paljon – osaisin helposti luetella ainakin 100 hyvää blogia – joten jokaiselle löytyy varmasti juuri omiin mieltymyksiinsä sopiva!

Maailmanmatkaajien blogejakin tähän joukkoon mahtuu nyt jo kaksi, eli maailma laajalti kiinnostaa selvästi matkablogien lukijoita!

Lopuksi vielä kerran kiitos teille kaikille – ja terveiset tammikuisesta Espanjasta ja Portugalista. Tätä kirjoitan Cadizin vanhan kaupungin sydämessä, mutta huomenna olemme jo taas paluumatkalla Portugaliin. Vietämme vielä viikon Portugalin Tavirassa ennen kuin palaamme Suomen talveen.

churroja
Churroja ja suklaata Cadizin tammikuussa

Jutun kuvitus on poimittu Cadizin kuvistamme. Varsinaisen blogijutun Cadizin uniikista vanhasta kaupungista saanen valmiiksi lähipäivinä.

Ceuta feature

Sateinen Ceuta ja huijari Algecirasissa

Tammikuinen matkamme Algarveen ja Espanjan Cadiziin ei eiliseen asti ollut sisältänyt minkäänlaisia maabongauselementtejä, millään laskutavalla. Portugalissa ja Espanjassa olimme molemmissa käyneet jo useamman kerran aikaisemmin, myös Andalusiassa (jossain järjestelmissä Espanjan maakunnat lasketaan erikseen). Mutta yksi aluepiste näiltä seuduilta oli vielä noudettavissa, Pirkolle, nimittäin Espanjalle Marokon rannikolla kuuluvasta Ceutasta saa TCC (Traveller’s Century Club) -pisteen. Ja niinpä uhrasimme yhden Cadiz-päivän retkelle Ceutaan.

Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja ajoimme vajaan 1,5 tunnin matkan Algecirasiin, josta lautat Ceutaan lähtevät. Lauttalippuja emme olleet ostaneet etukäteen, sillä lauttoja menee lähes joka tunti, ja matkaa Algecirasiin oli kuitenkin sen verran, että emme uskaltaneet ihan varmaksi arvioida saapumistamme satamaan.

Ceuta
Tähtäimessä Ceuta, kuva jo Ceutan puolelta, eli pääsimme sinne asti :-)

Algecirasin valtavassa satamassa ajoimme muutaman ylimääräisen kierroksen liikenneympyröissä, mutta osuimme lopulta Puerto Continental Parking -paikoitustaloon. Kello oli 9:15 ja ajattelimme, että meillä olisi vielä pieni mahdollisuus ehtiä klo 9:30 lauttaan. Paikoitustalossa reipas nuori mies opasti meidät vapaalle paikalle ja kertoi paikoituksen maksavan 20 euroa. Suhtauduimme asiaan epäilevästi, olimmehan ottaneet sisäänajaessamme tavallisen paikoituslapun, jolla Suomessa ainakin paikoitus maksetaan jälkikäteen, mutta kaveri jankutti 20 euroa ja väitti, että lauttamatkustajien ei tarvitse paikoituksesta maksaa. Lopulta annoimme hänelle 20 euroa, vaikka jo setelistä luopuessani tiesin oikeastaan tehneeni virheen. No, se oli vaan 20 euroa. Ja meillä oli kiire lautalle.

Algecirasin satama

Seuraavaksi yritimme löytää paikoitustalosta ulos ja lautalle, mutta päädyimme vaan autokaistalle, ja kun emme ajatelleet autoa ottaa mukaan, eikä meillä ollut etukäteen ostettua lippua, niin piti löytää lipunmyynti. Autokaistan kaveri viittoili johonkin suuntaan, mutta kas, ”paikoitusystävämme” ilmestyi paikalle ”auttamaan” meitä lipunostossa. Lähdimme hänen perässään ulos paikoitustalosta ja ulos satama-alueelta (taas tiesin oikeastaan, että tämä menee nyt väärin) ja päädyimme pieneen matkatoimistoon (kaverin ystävän luultavasti) ja ostimme sitten kuitenkin menopaluuliput häneltä, ymmärtäen tässä vaiheessa, että emme enää ehdi 9:30 vaan 10:30 lauttaan. Ostettuja lippuja katsoessani totesin, että toimiston palkkio oli 10 euroa.  No, sekin oli ”vaan” 10 euroa.

Palatessamme läheiselle satama-alueelle huomasimme sitten oikeat lippumyymälät, josta liput olisi varmaan saanut maksamalla vain 2 x 64 euroa, mutta tehty mikä tehty. Tässä vaiheessa olimme jo huolissamme siitä, että saako ostamillamme lipuilla maihinnousukortit, mutta kelpasivat ne sentään, eli liput olivat sentään ihan oikeat. 10:30 lähtö oli FRS-yhtiön nopealla lautalla ja kohta olimme tuulisella merellä ihailemassa toisella puolen Algecirasin satamaa ja toisella puolella Gibraltaria. Edellisen kerran lähdimme Kristina Katarinalla Gibraltarilta Barcelonaan, ilta-auringossa, kannella kuohuvaa siemaillen, mutta tänään siis pienellä matkustajalautalla matkalla Afrikkaan.

Algeciras satama
Algecirasin satama ja oikeat lippumyymälät

Ceutaan tullessamme suhtauduimme jo skeptisesti kaikkeen, olimme päättäneet välttää taksiretkiä mahdollisesti myyvät ”huijarit” ja löysimmekin terminaalista turisti-infon ja saimme kaupungin kartan ja tiedon, että kävelemme helposti keskustaan ja jos haluaisimme tulla sieltä takaisin taksilla, niin matkan ei pitäisi maksaa yli 5 euroa. Ok, siis matkaan.

Rantakadulla oli useita lauttalippuja myyviä pieniä matkatoimistoja ja isoja eurooppalaisia liikkeitä kuten Lidl ja El Corte Ingles. Ohitimme ne ja jatkoimme linnoitusten ohi Plaza de Africalle. Pääkadun laidalla oli kaupungin ehkä ainoa hotelli ja sen päässä Plaza de Constitution, jonka jämerää patsasta katsoessamme äkkäsimme myös McDonaldsin ja totesimme, että vaikka tarkoitus oli viettää kaupungissa vain muutama tunti, niin pikaiselle lounaalle oli aikaa.

Ceuta Ceuta CeutaCeutaCeuta

Lounaan aikana tuulinen sää muuttui myös sateiseksi ja vaikka kävelimme vielä hetken kävelykatu Pase del Revelliniä ylös, niin totesimme, että tämä kaupunki taisi olla tässä ja palasimme pikkuhiljaa terminaaliin, vaikka tiesimmekin olevamme vähän ajoissa klo 15:00 lähtevää lauttaamme ajatellen.

CeutaCeuta Ceuta

Mutta hyvä, että olimme ajoissa, sillä sää oli huonontunut ja FRS:n klo 15:00 lautta oli peruutettu! Seuraava lähtisi klo 18:00, jos lähtisi. Pikainen tilannearviointi ja päädyimme ostamaan liput klo 14:45 lähtevään Trasmediterranean lauttaan, joka oli vähän isompi, ja kulki vaikka tuuli olikin noussut. Neuvottelimme myös FRS:n kanssa paluumatkan hyvittämisestä, sillä olimme, tyhmyyttämme näin tässä vaiheessa arvioiden, ostaneet menopaluuliput. He eivät kuitenkaan lippua voineet hyvittää, kun olimme sen matkatoimistosta ostaneet, mutta saimme sentään paperin, jolla todistivat lähdön olevan peruutettu.

Ceuta Ceuta

Trasmediterranean liput olivat halvemmat kuin FRS:n (51.20 euroa kahdelta luottokortilla maksettaessa) ja saimme niistä yli 60-vuotiaille tarkoitetun alennuksen, jota matkatoimisto ei meille aamulla ollut tarjonnut. Sigh.

Paluumatka Algecirasiin meni tiukasti laivan penkeissä istuen, infotaulujen vilkuttaessa punaisella monella kielellä, että pysykää istumassa, mutta ei iso laiva nyt ihan ylettömästi kovassa tuulessakaan hyppinyt, eli pääsimme sittenkin samana päivänä Algecirasiin.

Lautalla Ceuta - Algeciras

Algecirasissa oli vielä vuorossa vierailu matkatoimistossa hakemassa takaisin käyttämättömien paluulippujen hinta, jonka yllättäen lopulta saimme kuin saimmekin sittenkin takaisin. Ensimmäinen yritys englanniksi asiaa esittäen ei meinannut millään tuottaa toivottua tulosta, eli 64 euroa, mutta kielen vaihtaminen auttavaan ranskaan (ja laivayhtiön todistus peruutuksesta) toi lopulta rahat käteen.

Vielä parkkimaksun maksu automaattiin – eihän paikoitus tietenkään ollut laivamatkustajille ilmainen ja se maksoikin klo 9:15 – 16:45 väliltä vain 13.85 euroa ja pääsimme paluumatkalle. Tie ulos Algecirasin satamasta vaikutti ensin hurjan ruuhkaiselta, mutta onneksi pian selvisi, että vain rekat joutuivat jonottamaan tullitarkastukseen, henkilöautot pääsivät jatkamaan matkaa jonottamatta ja olimmekin sitten perillä, ”kotona” Cadizissa vielä valoisaan aikaan, vähän yli klo 18.

Ceutasta voinemme todeta, että sinne emme enää toista kertaa (Lasse kolmatta kertaa) päädy, mutta tulipahan nyt käytyä hakemassa sieltä Pirkon 159. TCC-piste. Ei siinä mitään, ihan mukavan näköinen pieni kaupunki se oli, mutta silti.

Ceutahan on viime aikoina ollut taas uutisissa myös pakolaiskysymyksen takia: Ceutalla on maaraja Marokon kanssa ja pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, eli Ceutaan, kiipeämällä tuon aidan yli, mutta Ceutassa taitaa olla sen verran paljon poliiseja ja rajaviranomaisia, että sitä kautta ei helposti Eurooppaan tulla. Lyhyellä vierailullammekin kaupungissa näimme kymmeniä poliisia-autoja ja kadulla partioivia poliiseja.
Raja-aitaa emme viitsineet lähteä katsomaan, taksilla – eiväthän pakolaiset kuitenkaan mitään nähtävyyksiä ole, vaikke lehtikuviin ajoittain päätyvätkin.

Ceuta

 

Armação de Pêra

Nyt kastuu varpaat!

Sunnuntaihin mennessä Albufeiran ”rästilistallemme” oli jäänyt muutama kohde, jotka olivat kauempana kuin mihin kävellen tai paikallisbusseilla pääsi, emmekä halunneet vuokrata autoa päiväksi, kun seuraavana päivänä olimme joka tapauksessa aloittamassa näiden viikkojen roadtrip-osuutta.

Toinen kohteista, joita vielä harkitsimme oli Praia da Marinha, jonka dramaattista kaksoiskaarta Albufeiran asuntoamme meille esitellyt Veronica vuolaasti ylisti.  Olimme jo kysyneet läheiseltä taksitolpalta, että retki tuonne, sisältäen 15-20 minuuttia kohteessa, olisi maksanut n. 30 euroa, mutta sitten jäimme kuitenkin miettimään, että aika monta rantaa olemme täällä jo nähneet, ja päädyimme seuraavaan ”rästilistamme” kohteeseen, eli Salgados-järvelle.

Praia_da_Marinha
(Praia da Marinha, kuva Wikipedia Commons / Klugschnacker 2012-09-27)

Salgados-järveä netti väittää yhdeksi rannikon tärkeimmistä makean veden kosteikoista Algarven alueella. Alue on pienempi kuin Ria Formosan luonnonpuisto, mutta alueella on paljon lintuja, myös harvinaisuuksia ja se on yksi alueen suosituimmista linturetkikohteista.

Salgados Albufeira

Ei nyt niin, että olisimme oikeastaan olleet linnuista kiinnostuneita, eihän meillä ollut edes kiikareita mukana, mutta ajatus jonkinlaisesta luontoretkestä tuntui sopivan mukavasti sunnuntaifiilikseemme ja niinpä otimme sitten taksin Praia dos Salgadokselle, josta järven reunaa kulkeva luontopolku alkoi. Taksi jätti meidät melko autiolle rannalle ja iski lähtiessään käyntikortin käteen, ilmeisesti ajatellen, että täytyyhän noiden täältä joskus tulla poiskin ja me lähdimme talsimaan ensin rantaa ja sitten pientä järveä ympäröivää lankuista rakennettua helppokulkuista tietä pitkin lämpimässä auringonpaisteessa.
Rannan puolella näkymät olivat hiekkadyyneille ja järvellä näkyi siellä täällä lintuja, meidän tunnistustaidoillamme enimmäkseen erilaisia haikaroita.

Salgados Albufeira Salgados Albufeira
Salgados Albufeira Salgados Albufeira

Horisontissa näkyi seuraavan kylän, Armação de Pêran, siluetti, mutta emme aluksi ajatelleet sinne asti kävellä, sillä kartoissa Salgadoksen alueen ja kylän välissä näytti olevan joki, muttei yhtään siltaa sen yli. Poluilla kulki kuitenkin ihmisiä kumpaankin suuntaan ja vähitellen ajatus siitä, että voisimme sittenkin päästä seuraavaan kylään asti kävellen alkoi itämään mielissämme. Seuraavaksi kysyimme vastaan tulevalta vanhemmalta herralta, että pääseekö joen yli kävellen ja hän totesi, että eiköhän, vaikka ei hän koskaan ole sitä tehnyt. Joten jatkoimme matkaa luottavaisin mielin, vaikka mitään varsinaista siltaa ei vieläkään näkynyt. Alcantarilha-joen uoma näytti kyllä hyvin kuivalta karttoihimme verrattuna, joten välillä ajattelimme jo, ettei jokea tähän aikaan vuodesta ehkä olekaan.

Alcantarilha -joki

Lopulta se kuitenkin rannalla tuli vastaan – ja sen verran kuitenkin vuolaana ja syvänä, ettei siitä sellaista kohtaa löytynyt, että sen yli olisi kuivin jaloin päässyt. Minuutin harkinta ja päätös, että nyt emme takaisin enää käänny, sukat ja kengät pois jalasta ja housun lahkeet ylös ja kahlaamaan! Hiukan huolestutti, että olisiko joenuoman pohja niin upottavaa, että siihen jäisi kiinni, mutta ei onneksi ollut ja pääsimme onnistuneesti toiselle puolelle. Vesikään ei onneksi ollut kylmää!

Alcantarilha -joki Alcantarilha -jokiArmação de Pêra

Viimeisen kilometrin kylään kävelimme sitten paljain jaloin vesirajaa pitkin ja nousimme kuivalle maalle vasta ensimmäisen, talvella suljetun, rantaravintolan terassille, ravistelemaan hiekkaa varpaistamme ja pukeutumaan ”asiallisesti” lounasta varten. Tässä vaiheessa retkeä meillä kelpasi hyvin jo rannan ensimmäinen turistimenua (3 ruokalajia, alkupalat ja juoma hintaan 12,50 euroa) tarjoava ruuhkainen ravintola, jossa lounaan tarjoilu kesti yli tunnin, eikä ruokakaan nyt ollut kovin kummallista, mutta jotenkin, pienessä mittakaavassa, lounas juuri tässä kylässä oli muodostunut meille päivän pieneksi tavoitteeksi ja olimme sen saavuttaneet!

Armação de Pêra

Lounaan jälkeen selvittelimme paluuta Armação de Pêrasta takaisin Albufeiraan ja totesimme, että muutenkin vain harvakseltaan kulkevia busseja menee sunnuntaisin niin harvoin, että otamme taksin paluumatkallekin. Menomatkasta Albufeira – Praia Salgados maksoimme 15 euroa ja paluumatkasta Armação de Pêra – Albufeira 25 euroa.

Armação de Pêra