Nepal Bhaktapur

Kultturimatkailijan Nepal: Bhaktapur

Kun kerroimme matkalla Bhutaniin pysähtyvämme myös Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin, muutamaksi päiväksi, saimme kommentteja, joissa todettiin, ettei Kathmanduun kannattaisi mennä lainkaan.

Kieltämättä Nepal tunnetaankin matkailijoiden keskuudessa enemmän Himalajan vuoristosta tapahtuvista vaellusmatkoista, esimerkiksi Annapurna Base Camp tai Annapurna Circuit -vaelluksista. Me emme kuitenkaan ole oikein vaeltajia, emme ainakaan 4000 – 5000 metrin korkeudessa, joten muutama päivä Kathmandussa ja muissa Kathmandun laakson kaupungeissa yhdistettynä Bhutaniin, sopi meille hyvin.

Kathmandun laakso

Kathmandun laaksossa on useita kaupunkeja, joista tärkeimmät ovat Kathmandu, Bhaktapur ja Lalitpur (joka tunnetaan myös nimellä Patan). Aikoinaan kukin näistä oli oma kuningaskuntansa, mutta nyttemmin kaupungit ovat käytännössä kasvaneet yhteen. Kathmandu onkin yksi Aasian nopeimmin kasvavia kaupunkeja, mikä näkyy matkailijallekin massiivisina ruuhkina ja huikeina ilmansaastelukuina. Vuoristokylien raikkaus ja kirkkaus ovat kaukana Kathmandun valtaväyliltä.

Nepal Kathmandu liikenne
Hautajaissaattue Kathmandussa

Kathmandun laaksossa tekemiämme retkiä yhdisti näin keväällä 2017 tietysti Nepalissa 22 kuukautta aikaisemmin tapahtunut maanjäristys. Vierailimme Nepalissa ensimmäistä kertaa, joten emme olleet nähneet eri kaupunkien vanhoja keskustoja ennen maanjäristystä. Kaupunkien vanhat keskustat ovat kärsineet suuria tuhoja ja monessa kohdin oli kivikasojen rinnalla infotauluja, joissa oli kuva jostain lähes kokonaan tuhoutuneesta kohteesta ennen maanjäristystä. Tällä hetkellä niin temppeleitä kuin taloja korjataan, edellisiä monessa kohteessa yhteistyössä jonkun ulkomaisen yrityksen kanssa, sillä Nepalilla, yhdellä maailman köyhimmistä maista, ei ole osoittaa varoja tällaiseen työhön.

Nepal Bhaktapur
Bhaktapur

Telttakylä ja loistohotelli

Talojen korjaaminen ja uusien rakentaminen on ehkä edennyt Nepalissa historiallisia muistomerkkejä paremmin, mutta toki silläkin saralla on varmasti töitä moneksi vuodeksi. Kaupungeissa on edelleen telttakyliäkin, joista meille kerrottiin, että ne ovat edelleen paikallaan ainakin osittain siksi, että hallitus edelleen pohtii miten ulkomailta Nepaliin maanjäristyksen jälkeen virrannutta apua pitäisi talonsa menettäneille jakaa. Yhtenä, ainakin oletettuna, kriteerinä on, että asukkaat asuvat teltoissa, joten nekin íhmiset, jotka ehkä pystyisivät myös auttamaan itseään, ainakin jossain määrin, ovat tavallaan pakotettuja jäämään telttakyliin. Muutto pois sieltä tarkottaisi, että he eivät saisi apua uuden asunnon rakentamiseen/hankkimiseen. Ehkä sitten vaan on niin, että vaikka näissä isoissa luonnonkatastrofeissa köyhään maahan virtaa ulkomailta paljonkin rahallista apua, niin viime kädessä ainakin osa siitä jumiutuu jonnekin hallintoon ja vielä kahden vuoden jälkeenkin ihmiset asuvat telttakylissä.

Nepal telttakylä KathmanduNepal telttakylä Kathmandu

Yksi näistä telttakylistä oli ihan hotellimme, Hyatt Regencyn, viereisellä tontilla.
Kontrasti viiden tähden hotelliin, jonka vehreälle puistomaiselle pihalle mentäessä autot pysäytettiin portilla ja tarkastettiin, myös alapuolelta, oli tässä kohtaa kyllä melkein liian suuri. Hotellin puutarhan uima-altaalla rikkaat turistit saivat uuden puhtaan valkoisen pyyhkeen vain sitä pyytämällä, mutta naapuritontin telttojen asukkailta puuttui kylpyhuonekin.

Hyatt Regency Kathmandu

Bhaktapur

Nepalilaisten tavallinen elämä ja maanjäristyksen tuhoamat talot konkretisoituivat minusta parhaiten vierailullamme Bhaktapurin kaupungissa. Toki Bhaktapurissakin on vanha historiallinen keskustansa ja temppelinsä, mutta satuimme aloittamaan kierroksemme tavallisilta asuinkaduilta, joilla näkyi paljon rakenteilla olevia taloja, punaisia tiiliä kasoissa odottamassa rakentamista ja täälläkin kaupungin keskellä ainakin yksi telttakylä.

Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta

Bhaktapurin historiallinen keskustakin oli monin kohdin kärsinyt maanjäristyksestä, mutta korjaustyöt ovat meneillään.

Aloitimme Durbar-aukiolta, eli kuninkaallisen palatsin edustalla olevalta aukiolta.
Uutena Nepalin kävijänä minua aluksi hämäsi, että olimme sitten missä tahansa näistä Kathmandun laakson kolmesta kaupungista, niin aina olimme menossa Durbar-aukiolle!

Kultaisen portin kautta astuimme sisälle 55:n ikkunan palatsiin (jossa ei saanut kuvata). Kultaista porttia väitetään jopa maailman kauniimmaksi lajissaan ja 55:n ikkunan palatsi taas on varsinainen puutyön mestarinäyte ja yksi Nepalin vanhimpia säilyneitä rakennuksia.

Nepal Bhaktapur
Kultainen portti – ja turisti vähän sopimattomasti kuninkaan keltaisessa

Läheinen Vatsala Durgan temppeli on tuhoutunut kokonaan vuoden 2015 maanjäristyksessä, mutta rakennustyöt senkin korjaamiseksi ovat meneillään.

Nepal Bhaktapur Nepal Bhaktapur

Läheisellä Taumadhin aukiolla 5-kerroksinen Nyatapolan temppeli, Nepalin suurin ja korkein pagoda, sen sijaan säilyi melko lailla vahingoittumana.

Nepalin temppelithän ovat muodoltaan pagodeita, stupia tai shikharoita. Kathmandussa näimme eniten isoja stupia, mutta Bhaktapurissa useimmat temppelit olivat pagodeita.

Nyatapolan temppeliaukiolla oleva kahvila on suosittu, vaikkakin kallis (melkein Suomen hinnoissa). Mutta ehkä nepalilaiset todella tarvitsevat meidän rahojamme, myös täällä Bhaktapurissa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten sisäänpääsymaksuihin liittyen. Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin (kuten ainakin myös Patanin vanhaan kaupunkiin) on ostettava pääsylippu ja sen hinta vaihtelee kansallisuuden mukaan. Perushinta on 1500 Nepalin rupiaa, eli n. 13 euroa, mutta SAARC-alueen (Intia, Pakistan, Bangladesh, Sri Lanka, Bhutan, Malediivit ja Afganistan) kansalaisilta ja kiinalaisilta 500 rupiaa, eli runsaat 4 euroa. Enpähän ollut tällaisestakaan valtioliitosta tätä ennen kuullut.

Nepal Bhaktapur Nyatapola
Nyatapolan temppeli (Kuva: Raffaello Tesi)
Nepal Bhaktapur
Pagoda. Oikeassa reunassa pieni shikhara.

Illan jo hämärtyessä torilla myytiin vihanneksia ja hedelmiä ja kaupunki tuntui tältäkin osin enemmän ihmisten kodilta kuin matkamuistomyymälöiden reunustamat stupat Kathmandussa tai Patanin historiallinen keskusta.
Lähellä Taumadhin aukiota kiertelimme myös läheisillä kujilla ja löysimme pienen alueen, jossa olisimme voineet ostaa vaikka kanan tai pari ja Ruukuntekijöiden aukion, jossa tarjolla olisi ollut vaikka muutama Angry Bird -patsas.

Nepal Bhaktapur Nepal Bhaktapur Nepal BhaktapurNepal Bhaktapur Angry Bird

Annetaan tältä erää auringon painua mailleen Kathamandun laaksossa – mutta palataan toki vielä Kathmanduun ja Pataniin seuraavissa jutuissa.

Kathmandu auringonlasku

12 maata feature

12 maata, joihin emme matkusta

Kirjoitin jokin aika sitten matkabloggaajat -yhteisön innoittamana yllättävän suosituksi tulleen jutun 5 paikkaa, jossa emme ole käyneet.

Viime perjantaina meillä (kuten muillakin matkabloggaajilla) oli tilaisuus tavata Ulkoministeriön viestintäosastoa ja tässä sen innoittamana lista maista, joihin emme aio matkustaa – emme ainakaan lähivuosina.

Matkustustiedote

Ulkoministeriön maakohtaisissa matkustustiedotteissa kolme ylintä, varoittavinta, luokitusta ovat:

  • Poistu maasta välittömästi
  • Vältä kaikkea matkustamista
  • Vältä tarpeetonta matkustamista

Näiden luokitusten mukaisia maita on tällä hetkellä kussakin luokassa neljä, eli maita, joihin Ulkoministeriö ei suosittele matkustamista on tosiaan vain 12.

Poistu maasta välittömästi maita ovat: Etelä-Sudan, Jemen, Libya ja Syyria.
Vältä kaikkea matkustamista ryhmään kuuluvat: Afganistan, Burundi, Irak ja Somalia.
Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Haitiin, Pakistaniin ja Venezuelaan ei tarpeettomasti pitäisi lähteä. Turistin uteliaisuus tai maapisteen hakeminen ei taida sittenkään olla ”tarpeellista matkustamista”.

Ulkoministeriön matkustustiedotteiden ohella luemme etenkin hiukan epätavallisempiin kohteisiin matkustaessamme usein brittien hiukan tarkempia matkustustiedotteita. Esimerkiksi taannoin Borneon matkaamme suunnitellessamme olimme hahmotelleet retkeä Sandakanista Kinabatang -joelle ja jopa Turtle Islandille lähellä Filippiinien rajaa. Suomen matkustustiedote suositteli silloin (ja suosittelee edelleen) välttämään koko Sabahin maakuntaa, mutta brittien isommilla resursseilla on mahdollista antaa tarkempiakin ohjeita, jotka tässä tapauksessa rajaavat Sabahista vaan pienen koilliskulman pois.
Brittien tarkempaa karttaa käytimme myös Algerian matkamme suunnittelussa.

Malesia brittien kartta

Jemeniin vaikka väkisin

Irlantilainen maabongari, jolta puuttui tavoitteestaan käydä kaikissa maailman maissa enää vain Jemen ja Norja, onnistui äskettäin käymään Jemenissä, mutta jo maahan pääseminen taisi vaatia viisi erillistä yritystä, eli vähintäänkin kyse on haastavasta kohteesta vaikkei omasta turvallisuudestaan olisikaan huolissaan.

Yemen

Kukin tavallaan, mutta meidän maabongausharrastuksemme ei ole niin vakavaa, että meillä olisi tarvetta näihin maihin lähteä – meille riittävät hyvin ne runsaat 70 maata, jotka meiltä vielä puuttuvat vaikka nämä 12 jättäisimme käymättä. Venezuelassa Lasse on tosin jo käynytkin, kauan sitten, aikana jolloin Venezuela oli ihan erilainen maa kuin nykyisin.

Mutta takaisin Ulkoministeriöön.

ulkoministeriö

Opimme, että meitä maailmalla liikkuvia tai asuvia suomalaisia varten on olemassa useampia päivystysjärjestelyä:

  • Ulkoministeriön puhelinpalvelun kautta voit ilmoittaa Suomeen ulkomailla kohdanneesta hädästä. Ulkoasiainministeriön päivystys (24 tuntia)
    puh: +358 9 1605 5555. Muista kuitenkin aina ensin ilmoittaa kiireellisestä tilanteesta paikalliseen hätänumeroon.
    Talleta numero puhelimeesi nyt, jos se ei jo siellä ole!
  • Viestintäpäivystäjä on median käytettävissä ja päivittää ulkoministeriön viestintäkanavia – nykyisin ihan erityisesti Facebookia ja Twitteriä.
  • Poliittinen päivystäjä hälyttää tarvittaessa virkamiehet ja ministerit, jos maailman tapahtumat sitä vaativat.
  • Isompien luonnonmullistusten tai muiden kriisien yhteydessä perustetaan erityinen päivystysryhmä, yhtenä esimerkkinä vaikka Nepalissa pari vuotta sitten tapahtumat maanjäristys.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikissa tilanteissa pelastustoimista vastaavat paikalliset viranomaiset.

Yleisimmät kysymykset median taholta liittyvät vaikka uutisiin Thaimaassa tapahtuneista skootterionnettomuuksista, joissa mahdollisesti on ollut mukana suomalainen. Ulkoministeriö ei kuitenkaan vahvista lehdistölle mitään ennen kuin asia on virallisesti vahvistettu ja omaisiin on oltu yhteydessä.

Kansalaisten hätätilanteet liittyvät usein kadonneeseen passiin: Passeja kirjoitetaankin lähetystöissä vuosittain lähes 20 000.

Matkavakuutus

Rahallista apua maailmalla ei ole tarjolla, joten onnettomuuden sattuessa tarvitaan matkavakuutus tai apua Suomessa asuvilta ystäviltä tai sukulaisilta.
Kannattaakin tarkistaa, jos pahassa tilanteessa mielii Suomeen hoitoon, että matkavakuutus kattaa ambulanssilennon.
Suomalaisia kuolee myös väestön ikääntymisen ja lisääntyneen matkailun myötä maailmalla aikaisempaa useammin ja jos haluaa tulla haudatuksi Suomeen (tai ajattelee omaistensa niin haluavan), niin tämänkin kuljetuksen varalle on hyvä olla vakuutettu. Vaihtoehtona on edullisin paikallinen hautaus, usein siis nimettömänä köyhien hautausmaalle.

Matkustustiedote, matkavakuutus, mitä vielä? Matkustusasiakirjat!

Matkustusasiakirja

Kohteesta riippuen tarvitset vähintään kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, useimmiten voimassa olevan passin ja joskus viisuminkin.
Passinkin pitää monessa kohteessa olla voimassa vähintään 6 kuukautta suunnitellun matkan jälkeenkin. Ja vaikka Suomen passilla pääsee moneen paikkaan ilmankin viisumia, niin tarve mahdolliselle viisumille on aina syytä selvittää. Viisumin puuttuessa saatat jäädä jo Helsinki-Vantaalle, sillä lentoyhtiöt eivät voi kuljettaa matkustajia, joista he etukäteen tietävät, etteivät he pääse kohdemaahan. Myös välilaskumaiden mahdollinen viisumitarve kannattaa selvittää ajoissa: lentokentän vaihto tai reitille osuva sisäinen lento tarkoittaa useimmiten tarvetta myös viisumille.

Matkustustiedot on luettu, matkavakuutus on kunnossa, samoin matkustusasiakirjat. Nyt ollaan jo melkein menossa! Vielä yksi juttu, matkustusilmoitus.

Matkustusilmoitus

matkustusilmoitus

Ulkoministeriö suosittaa matkustusilmoituksen tekemistä matkustit sitten minne tahansa. Muutamat tapahtumat Euroopassa ovatkin kuulemma lisänneet merkittävästi matkustusilmoitusten määrää. Omalta osaltamme olemme yleensä tehneet ne omatoimimatkoilla: ryhmämatkoilla olemme luottaneet matkanjärjestäjään, mutta ehkä teemme ne jatkossa aina, sillä tekstiviesti suoraan Ulkoministeriöstä saattaisi kyllä jossain tilanteissa tavoittaa meidät nopeammin kuin opas.

Muista siis aina matkalle lähtiessäsi 4M:ää:

Pitäneekin tästä taas siirtyä matkustusilmoituksen pariin – runsaan viikon päässä vuorossa on Marokko. Matkustustiedotteen mukaan erityistä syytä huoleen ei pitäisi olla, mutta hyvä se matkustusilmoitus silti on tehdä.

Dochula Pass Bhutan

Bhutan ja Nepal – kustannusyhteenveto

Tällä kertaa kustannusyhteenveto matkastamme on todella lyhyt ja yksinkertainen. Matkustimme Bhutaniin (ja Nepaliin) Olympian matkalla, joka sisälsi viikon Bhutanissa ja sinne mennessä ja tullessa muutaman päivän (3 yötä) Kathmandussa, Nepalissa.

Bhutanilaisia Punakha
Bhutanilaisia parhaimmissaan Punakhan kansanjuhlissa (Kuva: Raffaello Tesi)

Bhutanin osalta matka sisälsi kaiken ruokajuomia lukuunottamatta – näin siis jo Bhutanin viisumiehtojen mukaisesti. Nepalissa Olympian matkaan kuului puolihoito.

Olympian hinta helmikuun lähdölle oli 3 800 euroa per henkilö.

Nepalissa maksoimme yhteensä 30 euroa parista lisäretkestä (Boudhanathin stupalle ja Bhaktapurin kaupunkiin) –  oppaamme Raffaello Tesi järjesti mukavasti ohjelmaa jokaiseen mahdolliseen väliin, jotta näkisimme myös Kathmandun laaksossa niin paljon kuin muutamassa päivässä oli mahdollista. Nepalista en olekaan vielä kirjoittanut juuri mitään, mutta pysy kuulolla, Bhutanin jälkeen vuorossa on Nepal.

Hevoskyydistä Tiikerinpesälle maksoin (yhdeltä hengeltä) ylimääräistä n. 10 euroa.

Taksit lentokentälle ja takaisin maksoivat 110 euroa ja muutamaan matkamuistoon upposi yhteensä 20 euroa. Yhden lyhyen taksimatkan teimme myös Punakhassa. Se maksoi 1,50 euroa.

Eli koko matkan hinnaksi muodostui 2 hengeltä melko tarkkaan 7 770 euroa.

Bussimme Bhutanissa - juttu Bhutan kustannukset
Pikkubussimme Bhutanissa – mukavasti tilaa 12 hengen ryhmälle

Tällä kertaa tuo hinta sisälsi myös melkein kaikki ateriat. Nepalin puolihoitoa paikkasimme parilla Hyatt Regency Kathmandussa nautitulla aterialla, joihin kului ehkä 50 euroa. Kathmandussa söisi varmasti paljon tuota halvemmallakin, mutta emme jaksaneet muun ohjelman lisäksi lähteä hotellilta etsimään muuta ruokapaikkaa.

Ruokajuomiin, lähinnä kevytkokikseen (tai joskus Pepsi Maxiin) ja paikalliseen olueen saimme vajaassa kahdessa viikossa kulumaan n. 70 euroa. Pääosan juomista ostimme ravintolahinnoilla, eli n. 2 euroa kokis tai olut, mutta muutaman juoman sentään haimme kaupoista, jolloin pieni kokispullo maksoi halvimmillaan 30 senttiä ja olut 80 senttiä.

Kaupassa Punakhassa - juttu Bhutan kustannukset
Viinakaupassa Punakhassa – olutta ei myyty ruokakaupoissa

Olympian matkajärjestelyihin olimme tyytyväisiä: ohjelmaa toki oli melkein liiankin runsaasti, eli vapaa-aikaa matkalla ei käytännössä ollut, mutta tiesimme jo matkaa valitessamme, että tänne mennään ”turistin töihin”, ei lomailemaan, ja ”lomailu” tehdään sitten matkan jälkeen kotisohvalla.

Bhutanin matkajärjestelyistä ja hotellivalinnoista Olympiaa ei ehkä edes voi kiittää tai arvostella, sillä ne lienevät pääosin bhutanilaisten tekemiä. Tosin saattaa olla, että Olympian suhteet sikäläisiin tuottivat perushinnallakin hiukan paremmat hotellit kuin mitä yksittäinen matkustaja olisi saanut.

Turisteja ja bhutanilaisia
Yksi bhutanilainen ja muutama turisti temppelissä: kengät odottavat ulkopuolella

Nepalissa Hyatt Regency Kathmandu viisine tähtineen toimi hyvin ja tarjosi mukavasti rauhallisen keitaan hiukan kaaoottisessa Kathmandussa. Aikoinaan Intiassa pidimme myös erityisen hyvänä valintana asumisen viiden tähden hotelleissa, joihin pääsi ainakin öiksi hetkeksi pois Intian kaupunkien tungoksesta.
Hyvin nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen likaista, ruuhkaista ja hektistäkin kaupunkia kestää taas päivän verran!

Kulkukoiria Bhutanissa
Kulkukoiria Bhutanissa

Lennot olivat reittiä Helsinki – Doha – Kathmandu – Paro – Kathmandu – Doha – Helsinki Qatar Airwaysillä Kathmanduun asti ja Druk Airillä Paroon. Arvostimme erityisesti reititystä Dohan kautta aikaisemmin ainakin yleisesti Kathmanduun mentäessä käytetyn Delhin sijaan. Voisinkin ehkä kirjoittaa tarkemmin jossain vaiheessa myös kokemuksistamme Qatar Airwaysistä (ja Dohan loungesta), mutta yleisesti ottaen olimme ihan tyytyväisiä myös lentoihin.

Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla
Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla

Raffaello TesiOppaamme Raffaello Tesi oli ehkä hiukan yllättävä tapaaminen Olympian matkalla. Italiasta kotoisin oleva, mutta Suomeen jo vuosia sitten muuttanut, suomea sujuvasti puhuva, paljon myös vuoristo-oppaana toiminut nuori mies luotsasi meidät läpi Nepalin ja Bhutanin siltä osin kuin paikallisoppaat eivät hoitaneet hommaa.

Ainoa asia mistä Raffaelloa voisi hiukan arvostella, oli hänen ylioptimistinen suhtautuminen aikatauluihin ja käveltäviin matkoihin. Vuoristo-oppaalle kaikki alle kymmenen kilometrin pätkät olivat lyhyitä, mutta iso osa 12 hengen ryhmästämme olivat 50+ -ikäisiä, eivätkä kaikki, minä mukaanlukien, ihan trimmissä kunnossa. Mutta toki, vähitellen opimme ”lukemaan” Raffaelloa: vartti hotellille tarkoittaa, että kyllä me siellä tunnissa olemme ja ihan lyhyt matka kestää sekin alle tunnin :-)

Tiikerinpesä portaita
Portaita matkalla näköalapaikalta itse luostarille matkalla Tiikerinpesään (jos tarkkaan katsot, niin siinä me olemme!) (Kuva: Raffaello Tesi)

Lisää luettavaa Bhutanista

Bhutanista kertovat matkajuttumme, jos et ole niihin vielä tutustunut, löydät täältä:

Bhutanista voit lukea suomeksi myös Kulkutautiset-matkablogista. Neljässä vuodessa Bhutan ei näytä kovin paljoa muuttuneen ja pientä variaatiota lukuunottamatta taisimme kiertää samat kaupungit ja temppelit kuin Henna perheensä kanssa.

Nepalin juttuja julkaisen lisää lähiviikkoina – tavoitteena tietysti ehtiä kirjoittaa nekin vielä ennen parin viikon päästä alkavaa Marokon matkaamme!

Dochula Pass Bhutan
Korkealla matkalla Thimphusta Punakhaan (Dochula Passin taukopaikalla)
Thimphu tekstiilikoulu

Thimphu – pääkaupunki, jossa ei ole liikennevaloja

Tutustuimme Bhutanissa kolmeen kaupunkiin: pääkaupunki Thimphuun, vanhaan pääkaupunkiin Punakhaan ja lyhyesti Paroon, jossa sijaitsee maan ainoa kansainvälinen lentokenttä ja joka toimii tukikohtana retkelle Tiikerinpesän luostariin.

Thimphu
Aamu Thimphussa, Bhutanin pääkaupungissa

Thimphussa saimme ensikosketuksemme Bhutaniin ja bhutanilaisiin.
Vierailimme pienessä paperitehtaassa, jossa tehtiin vanhoin menetelmin paperia. Kävimme katsomassa opiskelua taide- ja käsityökoulussa, tekstiilitaiteen museossa ja pienessä kutomossa, josta olisimme myös  voineet halutessamme ostaa paikallisia tekstiilejä, vaikka sikäläisen kansallispuvun.

Thimphu paperitehdas Thimphu paperitehdas

Yhteistyö Bhutan
Neljä jaloa eläintä: norsu, apina, jänis ja lintu – yhteistyö on valttia!

Alkuun nämä vierailut kuullostivat kovin turistisilta, mutta matkamme edetessä  aloin oikeasti arvostaa erityisesti vierailuja taide- ja käsityökoulussa ja tekstiilitaiteen museossa. Myöhemmin näimme kaikissa temppeleissä tekstiilejä ja patsaita, joiden tekoa olimme nähneet koulussa opiskeltavan. Tekstiilitaiteen museon videoesitykset puolestaan tyydyttivät bhutanilaisiin kansallispukuihin liittyvän uteliaisuuteni – ilman niitä olisin koko matkamme ajan vähän uteliaana katsellut kaikkialla vastaantulevia paikallisia asuja ja pohtinut minkälaisia ne oikeasti ovat. Satuimme Norjassa joskus paikalle kansallispäivänä ja ihastelimme kansallispukujen määrää katukuvassa. Bhutanissa jokainen päivä on edelleen kansallispäivä ja jokseenkin kaikki ihmiset pukeutuvat päivittäin näihin perinteisiin asuihin.

Thimphu tekstiilikoulu Thimphu tekstiilikoulu Thimphu tekstiilikouluThimphu tekstiilikoulu

Lapsista lähes kaikki käyvät koulua – tosin osa maasta on vielä tiettömien taipaleiden päässä, jolloin kouluun pääsykin voi olla vaikeaa. Peruskoulutuksen jälkeen parhaimmat pääsevät jatkamaan ilmaiseksi yliopistossa ja muutkin, jos vanhempien varallisuus riittää koulumaksuihin. Taide- ja käsityökoulu on vaihtoehto yliopistolle ja valtio palkkaa täältä parhaat käsityöläiset temppeleiden ja julkisten rakennusten tarpeisiin. Käsityölaisille vaihtoehtona on myös oman yrityksen perustaminen.

Thimphu kutomo Thimphu kutomo

Vanha bhutanilainen kirja
Uutta ja vanhaa kansalliskirjastossa: kankaaseen kääritty kirja ja älypuhelin

Thimphussa tutustuimme myös sen hallinnolliseen keskukseen, Tashichhon dzongiin, luostarilinnoitukseen, josta uskonnollinen osa on avoin kansalle (ja turisteille), mutta kuninkaallinen osa vain kuninkaalle. Joen rannalla näimme myös kuninkaan asunnon (jota ei luonnollisesti saanut kuvata).

Paikallisoppaamme Thimphun dzongin edessä
Paikallisoppaamme Thimphun dzongin edessä aikaisin lauantai-aamuna
Thimphu dzongi rukous
Turisti ja dzongin sisäpihan rukousmyllyt

Bhutanissa viimeisin vallan vaihto on tehty nuorelle kuninkaalle ja nyt kansa tuntuukin olevan hullaantunut nuoreen kuningaspariin ja heidän vuoden vanhaan poikaansa.
Vanha kuningas keskittyy neljään vaimoonsa, jotka sattuvat olemaan kaikki samasta sisarusparvesta. Kätevä ratkaisu, vaikka vaimoja onkin neljä, niin appivanhempia on vain yhdet. Toki poikkesimme matkamme aikana myös kylässä, josta nämä neljä vanhan kuninkaan vaimoa olivat kotoisin, nähtävyyshän sekin nykyisin on.

Nuorella kuninkaalla oli ollut äskettäin syntymäpäivät ja paikallisissa lehdissä ilmeisesti lähes kaikki bhutanilaiset yritykset julkaisivat oman onnitteluilmoituksensa.

Bhutanin kuningas

Thimphun temppelin lootukset

Buddhalaisia temppeleitä (joita ei saanut kuvata) näimme viikon aikana melkein enemmän kuin tarpeeksi: kauniita käsitöitä ja eri asennoissa olevia buddhan patsaita. Munkkeja ja nunnia (toki eri luostareissa). Tämä on buddhalainen valtio henkeen ja vereen. 51 metriä korkeasta buddhasta Thimphun lähellä kirjoitinkin jo erikseen.

Alla vielä muutama kuva Thimphun keskustasta – ja torilta, jolla tässäkin kaupungissa piti tietysti poiketa!

Thimphun keskustaaThimphun keskustaa
Thimphun markkinoilla Thimphun markkinoilla

Punakha

Siinä missä Thimphu on n. 2300 metrissä vanha pääkaupunki Punakha on laaksossa, vain 1300 metrissä. Thimphussa onkin talvella melko viileää, etenkin iltaisin ja öisin, siinä missä Punakhassa viihtyvät banaani- ja mandariinipuut ja riisisatojakin voidaan saada kaksi vuodessa. Bhutanin hallinto viihtyy edelleen niin vanhassa kuin uudessa pääkaupungissa: talvikuukaudet vietetään mielellään Punakhassa, hiukan lämpimämmässä, mutta kesäkaudella uusi pääkaupunki Thimphu kelpaa hyvin.
Punakhasta kirjoitinkin jo parikin juttua: kansanjuhlista dzongissa ja harjoitusvaelluksista parillekin läheiselle temppelille.

Kuorma-auto Punakhassa
Persoonallinen kuorma-auto Punakhassa

Paro

Paron kaupungissa kävimme katsastamassa kansallismuseon. Ehkä vain siksi, että hotellihuoneemme eivät olleet vielä valmiita kaupunkiin saapuessamme, mutta Bhutanin eläimistön esittely oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Eläimiä emme luonnossa muutamia lintuja lukuunottamatta nähneet, mutta edes nyt sitten museossa, täytettyinä. Himalajan vuorilla eläviä uhanalaisia lumileopardeja on myös Bhutanissa edelleen.
Täplikäs, söpö, kissan kokoinen lumileopardin poikanen sai melkein pohtimaan, että minkähänlainen tuo olisi kotikissana!

lumileopardin poikasia
Lumileopardin pentuja (Kuva Flicrk: dingopup)

Myös Parossa oli tietysti luostarilinnoitus, dzongi, mutta sen jätimme väliin. Paron pääkatu on täynnä matkamuistomyymälöitä ja jopa muutamia länsimaalaisia kahviloita latteineen ja free wifi -verkkoineen, joissa kelpasi levätä hetken Tiikerinpesän jälkeen!

Paro Paro