Machines feature

Maailmalle valkokankaalla

Helmikuun olemme viettäneet Suomessa, mutta muutaman irtioton olemme tehneet, kotisohvalla tai elokuvateatteriassa. Eilen kävimme myös eteläistä Espoota riepotelleessa lumimyrskyssä Kino Tapiolassa katsomassa elokuvan Machines -ennakkonäytöksen.

Machines

Machines press foto matkaelokuva

Intia/Saksa/Suomi -yhteistyönä valmistunut dokumenttielokuva Machines vei meidät lumimyrskyn keskeltä Intiaan, mutta tämä Intia ei näyttäytynyt meille valkoisina rantoina ja palmuina. Täällä tekstiilitehtaan koneet jyskyttävät yötä päivää ja tehtaan työläiset ovat todellakin vain osa koneistoa. Työvuorot kestävät 12 tuntia ja siirtotyölaiset saattavat tunnin tauon jälkeen tehdä heti perään toisen vuoron. Ei ihme, jos joillakin oli koneiden metelistä huolimatta vaikeuksia pysyä hereillä. Mutta täällä ollaan vaan töissä, perhe ja koti ovat tuhansien kilometrien päässä, vaikka Uttar Pradeshin osavaltiossa ja työt ovat täällä, Gujaratissa. Matkarahat on ehkä lainattu, mutta alle 100 euron kuukausipalkalla hyvä jos pysyy hengissä ja pystyy maksamaan velkansa, kotiin ei välttämättä jää mitään.

Suomessa en ole ollut varaukseton ammattiyhdistysliikkeen kannattaja, mutta näissä oloissa sille kyllä vielä olisi tilaa. Tilaa olisi myös Suomessa harkita jokaista vaateostosta: olisiko jo aika ostaa kappalemääräisesti vähemmän vaatteita ja maksaa niistä enemmän – toivoen, että siitä enemmän osuudesta osa edes päätyisi myös tekstiilitehtaan työntekijöille.

Hotel Machine

Hotel Machine press foto matkaelokuva
Elokuvan kuva Kiovasta (linkki blogimme juttuihin kaupungista).

Machines -elokuvan olisimme voineen käydä katsomassa jo DocPoint -festivaaleillakin tammikuun lopulla, mutta silloin ehdimme vain pienelle kierrokselle  Beirutiin, Gazan alueelle, Kabuliin, Kiovaan  ja Sarajevoon elokuvan Hotel Machine -myötä. Konfliktialueilla tietyt hotellit valikoituvat usein tilanteesta raportoivien toimittajien asuinpaikoiksi. Ensin ehkä siksi, että ne ovat vielä jotenkin turvallisia kyseisellä alueella, mutta vähän ajan päästä myös siksi, että kaikki keskittyy näihin hotelleihin, jotka vielä toimivat ja jossa pääosa toimittajista on. Parhaimmillaan (?) toimittaja saa juttunsa poistumatta hotellista siellä läsnä olevilta ministereiltä, kenraaleilta, diplomaateilta, fixereiltä, tulkeilta, taksinkuljettajilta, rahanvaihtajilta, sutenööreiltä.

Docpoint-festivaalien ohjelmalehdessä Rauli Virtanen kirjoittaa elokuvan kuvaamasta todellisuudesta: ”Siinä missä vieraileva toimittaja tekee riskialttiin matkan kerran tai pari, paikallinen avustaja on vaarassa kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen ilman vakuutuksia tai kunnon palkkaa. Kannammeko me vastuuta heistä tai heitä mahdollisesti kaipaamaan jääneistä omaisista jos ja kun jotain sattuu? Pääsääntöisesti emme.”

Kuninkaan hologrammi

Kuninkaan hologrammi press foto matkaelokuva

Viihteellisimmissä merkeissä käväisimme myös yhtenä iltana Saudi-Arabiassa Tom Hanksin seurassa. Elokuvasta Kuninkaan Hologrammi vain osa on oikeasti kuvattu Saudi-Arabiassa, mutta ehkä tarina olisi voinut kertoa kyseisestä maasta. Ihan viihdyttävä se kyllä oli, poislukien muutama ällöttävämpi rasvapattiin liittyvä kohtaus! Saudi-Arabian matka on meillä edelleen listoilla, Startlight Toursin kanssa sinne pääsisi jo lokakuussa, mutta Maailmanmatkaajat -ryhmämme on vielä selvittämässä edullisempia vaihtoehtoja, joko jo tänä vuonna tai sitten vähän myöhemmin. Ensimmäiset turisteille mahdolliset matkat Saudi-Arabiaan ovat vielä hinnoissaan, sillä uteliaita matkailijoita maailmalla riittää, mutta hyvällä tuurilla kysynnän vähän tasoittuessa maahan voisi päästä jo edullisemminkin.

Kirsikkapuiden alla

Kirsikkapuiden alla press foto matkaelokuva

Keväinen Japani kirsikkakukkien aikaan on meiltä edelleen kokematta, mutta sinnekin pääsee kotisohvalta vaikka elokuvan Kirsikkapuiden alla myötä. Erilainen tarina avautuu vain vähitellen, mutta antaa mukavan arkisen, tavallisen kuvan elämästä jossain Japanissa, kirsikankukkien ajasta toiseen.

Tarinassa on liittymäkohtia televisiosarjaan Saari, jonka jäljiltä lisäsin Kreetalta Spinalongan saaren ToTravel -listalleni. Matka Kreikkaan ei näiltä näkymin ole ihan hetimmiten toteutumassa, mutta ehkä sittenkin vielä joskus.
Ja ehkä se Tokiokin. Ja ne kirsikankukat.


Machines -elokuvan voit nähdä Helsingissä Kinopalatsissa 24.2. alkaen.
Kuninkaan hologrammi ja Kirsikkapuiden alla -elokuvat lainasimme Helmetin kautta.

Costa neoRomantica feature

Työpaikkana Costa neoRomantica

Intian valtameren risteilyllämme oli yhteensä neljä meripäivää. Lähdimme risteilyllä Mauritiukselta ja olimme heti merellä kaksi päivää ennen saapumistamme Seychelleille. Seychellien ja Madagaskarin välissä meripäiviä oli yksi ja Madagaskarin pohjoisosista itärannikolle siirryttäessä vielä yksi.

Alun pari meripäivää menivät hujauksessa pitkästä lennosta ja lomaa edeltävästä työrupeamasta toipuessa, mutta vähitellen laivalla piti kehittää muutakin tekemistä. Uima-allas tai tanssikurssit eivät houkutelleet, mutta yläkannen kävelykierrosta tuli muutaman kerran kokeiltua. Tosin useimmiten oli turhan kuuma, joten vetäydyimme laivan kuntosalille, jonka juoksumatoilla saattoi myös kävellä nauttien samalla näköalasta suoraan laivasta eteenpäin. Ja ilmastoinnista!

Costa neoRomantica

Yhtenä meripäivänä oli tarjolla myös retki laivan miehistötiloihin ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Valokuvia ei matkustajilta suljetuissa tiloissa saanut ottaa, joten nyt ollaan tekstin varassa.

Univormuja ja pyykinpesua

Kierros alkoi, sattumalta, miehistön pesulasta. Opimme, että työvaatteet saa pesettää täällä, mutta omien vaatteiden pesemistä varten tarjolla on itsepalvelupesukoneita ja -kuivaajia. Ei laivalla siis tältä osin ihan laitostumaan pääse! Tapasimme myös miehistön univormuista vastaavan henkilön, joka kertoi työnsä haasteista, etenkin ennakoinnin suhteen: arvaukset tarvittavista univormuista, määristä ja kokovalikoimasta on tehtävä useita kuukausia etukäteen. Mutta jos arvaukset menevät hiukan vikaan tai vaatteet muuten vaativat korjausta, laivan räätäli hoitaa homman!

Costa neoRomantica pyyhe-eläin Costa neoRomantica pyyhe-eläin

Isoin osa pesulaa ja isoin osa laivalla pestävää pyykkiä on kuitenkin lakanoita ja pyyheliinoja. Isoja pesukoneita ja kuivaajia rinta rinnan ja niiden jatkona mm. lakananviikkauskone. Tehtaaltahan tuo näytti! Samoissa tiloissa pestään myös asiakkaiden pyykit, tosin niitä varten on vaan muutama pienempi kone. Paidat ja jakut saadaan sileiksi kuivauskoneella, johon paita puetaan päälle, painetaan nappia ja hetken kuluttua paita on sileä. Valitettavasti laite vaikutti vähän isolta kotikäyttöön.

Costa neoRomantica

Laivan sairaalan pyykkejä varten on vielä yksi pesukone, ihan omansa. Vaikuttaa järkevältä. Laivan sairaalastakin näimme vilauksen, mutta onneksi vain vilauksen, eli emme tarvinneet sen palveluja. Mutta laivalla on siis aina lääkäri matkassa, sekä henkilökuntaa että matkustajia varten.

Tällä risteilyllä pyykinpesutarjouksia matkustajille oli käytännössä koko ajan: max 25 vaatekappaletta 20 eurolla. Muutamalla aikaisemmalla risteilyllä, jolla olemme olleet, edullisimmat tarjoukset olivat voimassa vain viimeisinä iltoina.

Henkilöstöosasto ja maahantulomuodollisuudet

Nyt kun kaikilla oli puhtaat vaatteet, niin jatkoimme henkilöstöosastolle. Työntekijöiden sopimukset tehdään 4-6 kuukaudeksi tai 8-10 kuukaudeksi riippuen siitä tulevatko he Euroopasta tai sen ulkopuolelta. Oppaanamme toiminut nuori englantilainen nainen oli jo huolissaan siitä, että Brexitin myötä hänestä voi tältä osin tulla ei-eurooppalainen. Miehistöä laivalla oli kuulemma tällä kertaa n. 600 (matkustajia n. 1400) ja he edustivat 29 eri kansallisuutta.

Costa neoRomantica wifiVaikka työntekijät ovatkin laivalla koko ajan, niin työajoista pidetään kuitenkin kiinni, eli työvuoron alkaessa ja päättyessä leimataan kellokortti. Englantilainen oppaamme korosti tässä yhteydessä erityisesti lepoaikojen riittävän pituuden valvontaa. Kaikkien on myös säännöllisesti osallistuttava turvallisuuskoulutuksiin. Näihin liittyvät aikataulut olivat näkyvillä ilmoitustauluilla. Sähköpostia ei henkilöstön kanssa viestimiseen käytetä ja yleensäkin wifin osalta henkilöstö on saman wifin varassa, ehkä samoilla ehdoillakin, kuin matkustajat.

Samoissa tiloissa henkilöstöosaston kanssa – tai osana henkilöstöosastoa – olivat myös henkilöt, jotka hoitivat maahantulomuodollisuudet kaikkien osalta, niin miehistön kuin matkustajien.

Costa neoRomantica kortit
Olemme olleet yhtä monella Costan risteilyllä, mutta Lasse tuli vasta nyt rekisteröityneeksi kanta-asiakasohjelmaan, siksi erilaiset kortit

Laivallahan passit jätetään ”säilöön” heti laivalle tultaessa ja laivakortti toimii niin henkilöllisyystodistuksena kuin luottokorttina ja sillä pääsee myös maihin, mutta tämän helppouden takana on laivan maahanmuuttohenkilöiden tekemä työ.

Korjauksia ja ylläpitoa

Ihmisistä huolehtimisen lisäksi myös laivasta on huolehdittava koko ajan. Helpointa oli ymmärtää puusepän pajassa ja verhoomossa tehtäviä töitä, mutta varmasti aika moni ihminen tekee myös laivan tekniikkaan liittyviä huolto- ja ylläpitotöitä koko ajan.
Kiusasimme hetken ympäristöstä vastaavaa päällikköä ympäristöön liittyvillä kysymyksillä, mutta suhteellisen vanhassa laivassa ja kaukana Euroopasta näissä asioissa on luultavasti vielä paljon kehitettävääkin. Mitään ei kuitenkaan päästetä mereen alle 12 mailin etäisyydellä rannasta ja jätevedet sentään puhdistetaan laivalla.

Costa neoRomantica

Tulostimet laulavat

Laivalla on myös tiedotusosasto, joka tuottaa joka ilta kaikkiin hytteihin jaettavan päivän aviisin, monella kielellä. Välillä harmittelimme, että laivalla selvästi ohjelmanumeroita, joista emme tienneet, sillä englanninkielisessä lehdykässä sitä ei vaikka ranskankielisenä mainittu. Mutta emme kuitenkaan niin kiinnostuneita näistä erikielisistä päiväohjelmista olleet, että olisimme pyytäneet niitä useammalla kielellä!
Päiväohjelmien lisäksi päivän menuja tuotettiin myös moneen ravintolaan ja monella kielellä päivittäin.

Costa neoRomantica Diario

Ruokavarastot ja ravintolat

Vielä tutustuminen provianttivarastoihin. Täällä olivat lihat, kalat, juustot, hedelmät, vihannekset, jäätelöt, kuiva-aineet ja pastat kukin omassa (isossa) varastossaan. Oma varastohuone pelkälle pastalle! Mutta italialainenhan tämä laiva oli. Ruokalistojen ymmärtämistä olisi muuten auttanut, jos olisi etukäteen opetellut kaikkien eri pastamuotojen nimet: olisi tunnistanut ruokalistasta kaikki pastaruuat!

Costa neoRomantica pastaa

Kierroksemme päättyi yhteen laivan viidestä keittiöstä. Tosin keittiöiden tiukan hygeniavaatimukset rajasivat kierroksemme siellä aika pienelle alueelle.
Keittiöitä on viisi, jokaiselle ravintolalle mukaanlukien henkilöstöravintola omansa.
Ne muut neljä olivat:

  • Botticelli, jossa ruoka tarjoillaan pöytiin
  • Giardino, buffet-ravintola
  • Club neoRomantica, lisämaksullinen gourmet-ravintola
  • Samsara, samoin lisämaksullinen parempi ravintola

Buffet-ravintolan yhteydessä oli myös hiukan siitä erillään hampurilais- ja pizzaravintola. Lisämaksullisista ravintoloista kokeilimme kerran Club neoRomanticaa, mutta vaikka kokemus hieno olikin, päädyimme siihen, että perusravintoloiden ruoka ja palvelutaso riittävät meille, vaikkeivat ne aina erityisesti vakuuttaneetkaan. Etenkin juomatarjoilu oli usein hidasta.

Costa neoRomantica Club neoRomantica
Club neoRomantica -ravintolan lounasta

Laivakierroksemme päättyi pieneen herkutteluhetkeen ja lasilliseen kuohuvaa: olihan illalliseen vielä melkein tunti aikaa, joten pieni välipala oli tarpeen!

Komentosillalle

Kysymykseemme mahdollisuudesta vierailla komentosillalla saimme vastauksen, että Costalla ei syyskuun 11. päivän (2011) jälkeen komentosillalle pääse miehistöstäkään muut kuin siellä työskentelevät. Joskus laivalla on ollut matkustajina merikapteenin pätevyyden omaavia henkilöitä, mutta tämäkään ei nykyisin kuulemma auta. Kristina Cruises -risteilyillä tämä vielä onnistui, mutta ne olivatkin ennen vuotta 2011, osaltamme. Kapteenia pääsi kuitenkin kättelemään cocktail-tilaisuudessa yhtenä iltana.

Costa neoRomantica captain
Suoraan retkivaatteissa cocktail-tilaisuuteen! Huomaa Lassen Movember-viikset :-)
5 kohdetta feature

5 paikkaa, jossa emme ole käyneet

Matkablogeissa on viime aikoina tartuttu Tie täynnä tarinoita -blogin ideoimaan Viisi asiaa, joita en ole koskaan matkalla …  -juttuideaan.

Olen lukenut joukon näitä ja huomannut, että tähän ikään mennessä useimmat jutut on kyllä jo tullut tehtyä: on matkustettu varmaan kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä polkupyörästä helikopteriin, on asuttu teltasta huippuhotelleihin, syöty nakkikioskilta Michelin-ravintoloihin ja kaikkea siltä väliltä. Lennolta emme ole tainneet myöhästyä sentään vielä koskaan ja laivamatkustamisessakin tiukin yritys ehtiä taksilla Arlandasta Ruotsinlaivalla onnistui vaikka se oli minuuteista kiinni. On tingitty ja on tipattu ja kauan sitten Kreikassa meiltä on muutama drakmakin rannalla varastettu.

Mutta jutun innoittamana tulin listanneeksi 5 paikkaa, jossa monet meitä paljon vähemmänkin matkailleet ovat käyneet jo vuosia sitten, mutta jotka ovat meillä edelleen sillä ToTravel -listalla.

Bali

Bali Ubud
Kuva Flickr Yann Pinczon du Sel

Tämä Eat, Pray, Love -elokuvan viimeistään maailmalle tunnetuksi tekemä Indonesian saari, jonne puolet seuraamieni matkablogien jutuista tuntuvat ainakin joinakin kuukausina sijoittuvan. Gili-saarten rantaelämä ei ehkä houkuttelisi, mutta Ubud riisiterasseineen, vaikka sekin lienee jo hyvin turistinen paikka voisi sittenkin olla kiva nähdä.

Bangkok

Bangkok
Kuva Flickr Tore Bustad

Suomalaisten omatoimimatkailijoiden talvimatkojen alku- ja päätepiste. Edullisia lentoja Bangkokiin jouluksi tai alkutalven kuukausiksi taidetaan kytätä jo kesästä alkaen. Bangkokista jatketaan sitten Thaimaan lukuisille saarille, mutta ennen sitä tai sen jälkeen ehditään poikkeamaan yhden tai useamman kattoterassin näköalabaarissa ja uimaan pilvenpiirtäjän katolla sijaitsevassa infinity poolissa. Skytrainin salatkin ovat kaikille tuttuja – paitsi meille.

Moskova

Moskova
Kuva Flickr Emre Ergin

Osalistana tuolla jatkuvasti hiukan elävällä ToTravel -listallamme on parikin kaupunkilistaa: toinen, jolla seuraan, että missä kaikissa Euroopan pääkaupungeissa olemme käyneet ja toinen, että missä Euroopan suurista kaupungeista emme ole käyneet todella pitkään aikaan. Näistä sitten poimitaan sopiva silloin kun lyhyt kaupunkiloma on sopiva matkailun välipala. Puuttuvien pääkaupunkien listalla merkittävin on Moskova, mutta Putinin Venäjä ei ole meitä oikein sinne houkutellut. Pietari on tullut nähtyä, samoin Leningrad, mutta Moskova saa vielä odottaa.

Tokio

Tokio
Kuva Flickr Fred

Japania olemme toistaiseksi nähneet Kioton ja Hiroshiman verran. Hiroshimaan matkustimme Osakasta, eli uhrasimme Osakan Hiroshiman hyväksi, sillä näin tehden emme maailmanympärimatkallamme ehtineetkään sitten juuri Osakaa näkemään paitsi hotellin ikkunasta. Mutta Kioto oli kyllä kaunis. Myös Tokioon, kuten Bangkokiin ja Moskovaan pääsisi helposti suoralla lennolla Helsingistä, mutta etenkin Tokion kohdalla sen suuruus ja ruuhkat vähän hirvittävät jo etukäteen. Vaikka luultavasti ne ovat hallitumpia kuin Moskovan kaaos!

Oulu

Oulu
Kuva Flickr Timo

Emme väitä käyneemme kaikissa Suomen kunnissa tai edes niistä kaupungeiksi lukeutuvissa, mutta monissa kuitenkin, ehkä suurimmissa kaupungeissa ainakin Rovaniemelle asti – paitsi Oulussa. Kaupungin ohittamista autojunalla matkalla Kolariin tai paluumatkalla Rovaniemeltä ei voine laskea. Ensi kesäksi olemme vähän kaavailleet Suomi-retkeä Merenkurkun tienoille, siis ainakin Vaasaan asti. Pitäisiköhän sitä jatkaa ylös Ouluun asti? Yhdet vanhat ystävämmekin, joita aikoinaan kävimme heidän vielä Panamassa asuessaan tapaamassa siellä, asuvat nykyisin Jäälissä, ilmeisesti ihan Oulun kupeessa.

Muista listan kohteista Bangkok ja Bali menisivät samalla reissulla, Balillehan ei suoraan kuitenkaan pääsisi, joten vaikka sitten Bangkokin kautta. Ehkä samaan reissuun voisi liittää jotain muutakin vielä Aasian suunnalta puuttuvaa, kuten vaikka Sri Lankan, jonne olimme jo kerran kauan sitten menossa, mutta juuri silloin puhjennut sisällissota peruutti matkamme.

Tokiokin on kyllä listalla …

Näitä muita 5 asiaa, joita en ole koskaan matkalla … -juttuja voit halutessasi käydä lukemassa Tie täynnä tarinoita -blogin lisäksi ainakin näistä matkablogeista:

Come to Finland -näyttely

Ideasta näyttelyksi – Come to Finland!

Magnus Londen heittäytyy lähes runolliseksi kertoessaan elegantista naisesta, joka istuu ravintolan terassilla shampanjalasi edessään. Hän ei ole koskaan nähnyt Helsinkiä näin autiona, mutta kuva ei olekaan nyky-Helsingistä, vaan matkailujuliste vuodelta 1939. Juliste on Hagelstamin anktivariaatin ikkunassa ja Magnus tietää, että hänen on saatava se. Hänen on myös saatava tietää enemmän: tämä ei voi olla ainoa laatuaan vaan näitä on oltava enemmän. Ja niin hänestä tuli, kuusitoista vuotta sitten, julistekeräilijä.

Magnus Londen

Julistetta vuodelta 1939 koristavat olympiarenkaat. Vuoden 1940 olympialaisia ei kuitenkaan sodan takia koskaan tullut Helsinkiin, mutta juliste jäi elämään. Kuten toinenkin, josta sitten pienin muutoksin tehtiin julisteita vuonna 1952 lopulta pidettyihin olympialaisiin: Suomen karttaa piti hiukan muokata, Petsamo poistaa ja Karjalaa hiukan pienentää.

Olympia 1952 Olympia 1940

Imatra-julisteSuomen markkinointi matkailukohteena alkoi Imatran koskesta.

Imatralla oli uusi hotelli ja koskenkin valaistus oli uusittu, joten matkailijat olisivat tervetulleita. Axel Gallen (sittemmin Akseli Gallen-Kallela) toteutti Imatraa kuvaavan julisteen vuonna 1893. Ei ollut internettiä, ei, mutta juliste kertoi Imatrasta ranskaksi ja venäjäksi.

Imatran jälkeen matkailijoille markkinointiin 1900-luvun alussa Helsinkiä, Turkua, Viipuria, Kolia ja Punkaharjua. Lappi tuli mukaan vasta 1930-luvulla.

Turku matkailujulisteessa Viipuri matkailujulisteessa

Matkailijat tulivat Venäjältä, Saksasta, Englannista ja Ruotsista. Heitä ei ollut paljon, sillä matkailu ei vain harvojen ulottuvilla. Laivaan Saksasta Suomeen mahtui 38 matkustajaa.

Sotien jälkeen matkailujulisteisiin ilmestyivät lapset: matkailu oli jo mahdollista perheillekin. Niin, ja huumori.

Julisteissa näkyy niiden kaupallisuus. VR:n tilaamissa julisteissa piti näkyä juna. Kuten markkinoinnissa kai aina, totuutta on myös mahdollista hiukan muokata: ei se juna oikeasti mennyt ihan Pallastunturille asti, mutta kuvassa se voi siltä näyttää.

VR matkailujuliste VR matkailujuliste

1960-luvun julisteen Turusta muistan oikeasti nuoruudestani.
Naantalia ja Hankoa, Suomea kesäkohteena, markkinoivat julisteet ilahduttavat edelleen näin helmikuussa: kesä on tulossa …

Naantali matkailujuliste Hanko matkailujuliste

Erik Bruunille. suomalaisen julistetaiteen legendalle, on omistettu näyttelyssä kokonainen seinä. Suomen ja Ruotsin välistä laivaliikennettä markkinoivan julisteen tekoon haettiin inspiraatiota matkustamalla näillä laivoilla ja inspiraatio löytyi buffetpöydästä.
Näinhän matkabloggaajien nykyaikana toteuttamat markkinointihenkiset yhteistyöjututkin syntyvät, hakemalla inspiraatiota jutun kohteena olevasta paikasta.

Erik Bruunin matkailujulisteita

Lentoliikennekin ehti vielä julisteisiin. Ehti, sillä 1960-luvulla värivalokuvat valtasivat alaa ja julistetaide vaipui taka-alalle. En ollut ajatellut, että tekniikan kehittyminen on tässäkin kohdin muuttanut maailman, nopeasti. Kuten monissa vanhoissa matkailujulisteissa joissain lentoaiheisissakin julisteissa näkyy Tuomiokirkko. Tuomiokirkon ja lentokoneen sijoittaminen samaan kuvaan ei kuitenkaan ollut vain taiteilijan vapautta, sillä ennen Malmin (ja Helsinki-Vantaan) lentokenttää lentoliikenne Helsinkiin tapahtui Katajanokan kautta. Lentoaika Helsinki-Turku-Tukholma oli muuten aikoinaan 165 minuuttia!

Lentoliikenne matkailujuliste Lentoliikenne matkailujuliste
Värivalokuvat valtaavat julisteet

Vintagesta nykyaikaan

Meriharakka juliste TammisaariVärivalokuvat veivät piirretyt matkailujulisteet, mutta näyttelyä varten on tilattiin 12 suomalaiselta taiteilijalta kultakin kaksi julistetta: toinen yleisesti  Suomea matkakohteena markkinoiva ja toinen jotain paikkakuntaa markkinoiva.
Tammisaaren julisteeseen oli päässyt myös meriharakka!

Kansallismuseo, Visit Finland ja Come to Finland -organisaatiot järjestivät myös joulukuussa 2016 julistekilpailun, jossa parhaiten sijoittuneet julisteet ovat myös esillä näyttelyssä.
Näyttelyn voitti guatemalaistaustainen Omar Escalante julisteellaan Take Some Finland, jossa suomalaisuus kiteytyy talveen, avantoon, mökkiin meren rannalla ja revontuliin.

Nykyaikainen Helsinki matkailujuliste Take some finland -juliste

Esillä on myös matkailun edistämiseen liittyviä elokuvia (tai niiden pätkiä) vuosien varrelta ja näyttelyn julisteista tuotettuja tavaroita kotiin hankittavaksi.

Julisteet itse näyttelyssähän ovat kaikki aitoja, alkuperäisiä, mutta osasta niistä voi halutessaan ostaa itselleen kopion n. 25 euron hintaa (riippuen vähän julisteen koosta).
Monet näyttelyssä esillä olevista alkuperäisistä julisteista ovat julistekeräilijäksi sattuman oikusta ryhtyneen Magnus Londenin itselleen hankkimia, mutta osa myös muualta lainattuja. Aitojen, alkuperäisten, piirrettyjen julisteiden hinnat liikkuvat maailmalla 2000 – 5 000 euron välillä, paitsi jos kyseessä on talvinen alppimaisema, jolloin hinnat voivat nousta jopa 10 000 euroon. Värivalokuvajulisteita saa jo muutamalla sadalla eurolla.

Alkuperäisiä julisteita näyttelyssä on esillä noin 100.
Näitä alkuperäisiä julisteita kannattaa ehdottomasti, jos vaan mahdollista, käydä itse museossa katsomassa, sillä tämän jutun kuvituksena olevat museon seinältä pikaisesti lehdistötilaisuudessa otetut kuvat julisteista lasin takana eivät tee niille oikeutta.
Suuntaan tai toiseen hiukan vinot kuvat ovat omiamme, pienet kuvat Axel Gallenin Imatra-julisteesta ja Tammisaaren ”meriharakka” -julisteesta ovat Come to Finlandin sivuilta.

Come to Finland magneetteja

Come to Finland – Riemuhuuto paratiisista -näyttely Kansallismuseossa 17.2. – 28.5.2017.
Avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Liput 7-10 euroa tai museokortilla.

Näyttelyn julisteista ja niiden historiasta kertovat kirjat Come to Finland Posters & Travel Tales 1851 – 1965 vuodelta 2008 (35 euroa) ja Come to Finland! Paradise calling Travel posters & stories ”pokkari” saatavina näyttelyn ja Kansallismuseon myymälöissä.
Isossa kirjassa julisteita on vielä paljon enemmän kuin näyttelyssä, joten jos ihastut vanhojen julisteiden maailmaan, kannattaa hankkia se.